Papa Rönnqvist kasaili reissua jo viime keväänä ja kesänä, oma lähteminen varmistui kesällä, kun päätin olla talven Suomessa ja näin ollen muun perheen mukana myös joulun Alppireissulla. Lennot Lufthansalta, autot vuokraamosta ja majoitus Booking.comista. Tää oli jo viides omatoimireissu alpeille, jolla olin mukana. Nopean laskutoimituksen jälkeen sain tulokseksi, että tämä reissu olisi jo 15. Alppimatkani.
Suurin osa reissun hiihtokeskuksista on tuttuja aiemmilta reissuilta ja tällä kerralla ostettiin Salzburger Superskipassit, joilla saa vapaasti laskea Salzburgin alueella. Aiemmat reissut ovat olleet kuuden tai 13 päivän reissuja ja yhdeksän päivää oli aika sopiva, ainakin tässä vaiheessa jalkoja tunnustellen...
Ensimmäisen päivän kohteeksi valikoitui yksi mun suosikkikohteista, Saalbach. Sinne on edellisen kerran jälkeen vaihtunut muutamia hissejä, jotka nostavat alueen arvoa ja mukavuutta huomattavasti. Yksi suurimmista uudistuksista oli myös yhdyshissin ja rinteiden avaaminen Fieberbrunnin alueen suuntaan. Saalbachin aluetta verotti vaan aika pahasti lumitilanne. Suurin osa rinteistä on vielä auringon puolella, joten rinteet olivat monin paikoin vain valkoisia väyliä vihreässä maastossa.
Seuraavana aamuna auton nokka osoitti Dienten am Hochkönigin suuntaan. Alue oli kaikille uusi. Hyviä hissejä ja rinteitä oli, kuitenkin päivä lyheni omalla kohdalla, kun olo meni huonoksi ja pään särky verotti päivän laskukilometrejä. Aamupäivän laskemisen jälkeen iltapäivän makoilin Dientenin kylän hissiaseman kahvilassa, kun ei apteekki/lääkäri ollut auki eikä mukana ollut buranaa tai muuta lääkettä. No tästä taas opittiin. Koska äiti jäi lepäämään kämpille säädettiin aamulla mun vanhojen alppisuksien siteet mun tellumonoihin sopiviksi. Onneksi ostin silloin uudemmalla sidetyypillä monot niin sopivat myös normaaleihin laskettelusiteisiin.
Dientenin päivän ruokailut
Kolmantena päivänä suunnattiin koko porukalla kohti Gerloksen aluetta, jossa kuusi vuotta aiemmin laskettiin muutama päivä. Gerloksen alue löydettiin kesällä 2008, kun oltiin omilla autoilla reissussa ja Krimmlin vesiputouksilla käymisen yhteydessä huomattiin Gerlos-Königsleitenin alueen rinnekartta. Muistot aiemmasta reissusta olivat hieman hatarat, ehkä aivot olivat jäätyneet yli 20 asteen pakkasissa silloin :D Edellisellä reissulla pääsi laskemaan Zell am Zilleriin asti, mutta tällä kertaa Gerloksen suunnasta pääsi laskemaan vain Teufeltaliin asti. Hihih pahoilainen vai pyyhe 😂
Aaton aattona päädyimme jättämään auton Alpendorfin ala-asemalle ja jatkoimme suksilla kohti Wagrainia ja Flachauta. Aiemmalla reissulla käytiin vain Wagrainissa ja Flachaussa, mutta nyt päästiin liikkumaan alueelta toiselle kätevästi, kun Wagrainin kylän yläpuolelle oli rakennettu yhdyskabiini, jolla pääsi liikkumaan Alpendorfin suunnasta Flachauhun.
Jostain saamme idean, että lähdemme laskemaan Kapruniin jäätikölle (monin paikoin käytetään myös Kitzsteinhorn nimeä korkeimman huipun mukaan) jouluaattona. Saman idean oli saanut muutama muukin, mutta merkittävää jonoa ei ollut missään ollut. Rinteet muistuttivat välillä muurahaispesää. Rinteet pysyivät hyvässä kunnossa ja hieman viileämpää oli korkeuden takia. Kaprunin alueelle käy Zell am Seen hissilippu.
Zum Gletcher - Jäätikölle
Tonttu telluilla
Kitzbühelistä muistot olivat kaksijakoiset, rinteet jäisiä ja suurin osa laskijoista kuvittelee olevansa H. Maiereita tai vähintään Benjamin Reicheja. Tällä kertaa rinteet olivat yleiseen lumitilanteeseen nähden ihan hyvässä kunnossa. Aamupäivällä siirtyessämme Pass Thurnin suunnasta Kitzbüheliin pääsimme näkemään, kun lunta siirretään paikasta toiseen helikopterilla ja ihmettelimme, onko tilanne todella näin paha. Päästessämme paikalle, jonne lunta siirrettiin, ymmärsimme tilanteen ja lunta siirrettiin juurikin kriittisille alueille, jotka ovat välttämättömät alueelta toiselle siirryttäessä. Legendaarista Hahnenkammia päästiin laskemaan, tosin hieman eri reittiä kuin syöksylaskureitti menee. Hahnenkammin hissiasemalla kannattaa lukita sukset. Papa Rönnqvist pääsi kuusi vuotta sitten tutustumaan Kitzbühelin poliisiasemaan ja rikosilmoituksen tekoon.
Koska äiti ei ollut mukana ekana Hochkönigin päivänä, päätettiin viedä äiti laskemaan myös sinne. Viimeksi mä laskin vain Mühlbachin rinteillä ja Maria Almin suunta jäi korkkaamatta, mutta toisella kerralla pääsin sinnekin. Iltapäivällä vedettiin kunniakierrosta Mühlbachin puolella ja aika reippaalla kädellä tuli laskukilometrejä. Pitää selvittää vielä hissikortin numeroiden avulla koko reissun laskukilometrit ja nousujen määrät.
Lähellä majoitusta olevat kohteet oli enemmän ja vähemmän nähty ja haluttiin lähteä laskemaan hieman korkeammalle ja suunnaksi otettiin Obertauern. Googlailin hieman ja lumipallo.comista löytyi kuvaus, jonka mukaan alue sopii hyvin alottelijoille ja perheille ja kyllähän se sopii. Matka Uttendorfista Obertauerniin on karkeasti 100km ja ajoaika lähelle 1,5 tuntia. Obertauernin ympärillä olevilla rinteillä pääsee kiertämään kylän joko punaista tai vihreää Tauernrundea. Aika pahoille knöödeleille meni rinteet ja paikka paikoin oli myös hieman ruvellakin. Nopeasti löydettiin parempia reittejä ja tyhjempää.
Viimeisen päivän suhteen puntaroitiin parin eri kohteen välillä. Potentiaaliset vaihtoehdot olivat Gerlos, Kitzbühel ja Flachaun välillä. Päädyimme Gerlokseen, jossa keli helli meitä vielä viimeisen päivän kunniaksi. Lounaspaikalla Rössl Almissa söimme ulkona ja kyllä kelpasi ja kuten jotkut saattoivat Snäpissä nähdä, Life sucks! ;)
Rössl Almissa vikana päivänä lounaalla!
Mikäli lumiolosuhteet olisivat olleet paremmat, olisimme laskeneet useammankin päivän Saalbachissa. Tällä kertaa jouduttiin hieman miettimään lumitilanteen kautta päivän kohde valintaa, joka kuitenkin joka kerta osui nappiin!
Vika tankillinen ja lasit puhtaaksi, jokainen teki mitä osasi... ;)
Lentokentälle ajomatkan aikana sain tekstin valmiiksi ja nyt lentokentällä odotellessa kuvat lisättynä ja valmiina julkaisuun. Illalla voin sit kotona keskittyä Alppireissun kamojen purkuun ja Ylläksen reissun kamojen pakkaamisen, huomenna mennään taas! :)
T. Sini
