Pikakelaus part 1 - Sinin vuosi 2014

Vuotta vaihdoin kaveri porukalla Vierumäellä, itseasiassa kyseisen illan emännät ovat myös harjoittelussa Raya Diversilla. Lentopallokentille tein paluun loukkaantumisen jälkeen tammikuun aikana ja veihän se hetken aikaa  luottaa vasemman nilkan kestämiseen ja voittoa saatiin edelleen odottaa...

Paluu koulun penkkiin joululoman jälkeen sujui hyvin ja aika nopeasti sitä taas lähdettiin reissun päälle. Tammikuun loppupuolella Hyvärilän nuorisokeskukseen Nurmekseen. Mukana oli myös MAMK:in ja Humakin opiskelijoita. Tämä reissu erätovereissa majoittumisineen oli hyvä koeponnistus Tuntsan reissua varten. 

Hiihtoloman vietin perheen luona Vantaalla ja nautin olemisesta ja valmistelin Tuntsan reissua varten asioita, pääasiassa ruokaa. Ja kyllähän se kannatti. Olympialaisia tuli katsottua tiiviisti ja olihan se hieno tunne, kun kultaa tuli. Tippakin tuli linssiin. Hiihtoloman jälkeen alkoi olla jo paljon puhutun Lapin reissun aika. 

Tuntsa & Hetta-Pallas oli viimeinen luonto- ja liikuntamatkailun reissu, tässäkö se sitten oli. Monta hienoa kokemusta ja oppia tuli noilla reisssuilla. Mikään ei voittanut sitä tunnetta, kun illalla käpertyi makuupussiin nukkumaan, ai että! Ekan maastosta palaamisen jälkeisenä aamuna jo 6:15, kun jonottelin vessaan tuli Naruskan retkeilymajan omistaja aamiaiskamoineen mun ohi ja kysäisi multa "tyttö on vissiin pankissa töissä", jonka jälkeen mulkaisin häntä ja olin että "hääh" vastaus Ukalta kuului: "kun oot noin kuitin näköinen" heheh pieni kevennys tähän väliin... 

Olihan se ihanaa palata takaisin opistolle, kun kevät oli jo pitkällä. Viimeiset lentismatsit oli jäljellä ja omaa kuntoani sain hetken aikaa taas kaivella ja kyllähän se sieltä alkoi löytymään. Toiseksi viimeisessä pelissä Salpista vastaan muutama lyönti lähti jo hyvällä kädellä ja alkoi kokonaisuudessan muistuttamaan peliä. Kauden viimeinen peli pelattiin Heinolan keskustan tuntumassa TTV:tä vastaan. Oma kunto oli hyvä ja joukkueen peli-ilme alkoi olemaan taas kuosissa. Ja lähes 50 katsojan silmien alla onnistuimme voittamaan ottelun 3-0! Apina putosi harteilta. Tietenkin omalla kohdallani tiesin, että se kausi olisi Masterisin paidassa ainoani toistaiseksi ja toistaiseksi taas pelikengät ja -paita menivät vaatekaapin puolelle. 

Kesä lähestyi kovaa vauhtia ja työharjoittelupaikkakin varmsitui kevään aikana. Helpotushan se oli, ettei tarvinnut myöhemmin enää miettiä! Kesän SM-kiertueen töitä olin tehnyt jo pitkin talvea ja opparinkin olisi pitänyt valmistua jo keväältä. Mutta näiden kahden tekeminen samalla oli suhteellisen haastavaa, joten oppari siirtyi. 

Keväällä kotona oli juhlan aihetta, kun pikkuveljeni sai ylioppilaslakin. Hauska sattuma on, että vaikka hän kävi eri lukiota kuin mä ja siskoni, sai hän lakin samassa salissa Mäkelänrinteen uintikeskuksella. 

Juhlien jälkeen alkoi valmistautuminen kesän kiertuepäällikön hommiin. Kesän ohjelmassa oli 6 osakilpailua ja finaalit. Ei muuten mitenkään pahan kuuloinen, mutta osakilpailut pelattiin Tampere, Jyväskylä, Tornio, Vaasa, Lahti ja Hietsu, sekä finaalit Kuopiossa. Kilometrejä punaiseen Relluun tuli yli 6000. Mitalit saatiin jaettua ja kesä oli paketissa, vai oliko? 

Loppukesästä vanhemmat ilmoittivat ostavansa kesämökin. Pian huomsinkin olevani mökillä useamman kerran syksyn aikana. Oli kyllä mukavaa ja ehdottomasti paras päätös porukoilta! Ensi kesänäkin mökkitie tulee tutuksi useampaan kertaan! 

Syyskuussa pelattiin vielä NEVZAn eli pohjoismaiden beach volley turnaus, jossa olin teknisenä tarkkailijana. Erilaisten sattumusten jälkeen löysin itseni myös pelitopissa hiekalla. Voitettiin SM-kultaa voittaneelta parilta Merin kanssa jopa erä, joten itselle tuli fiilis, että oishan se siistiä pelatakin, kunnsuht pienellä (olemattomalla) harjoittelulla meni noinkin hyvin. No omalla tilillä on nyt myös kansainvälisiä FIVB pisteitä! 

Turnauksen kanssa samaan aikaan oli opparin esi tarkastukseen jättö, no eipä jätetty opparia tarkastukseen. Viimeistelin ja lähetin esitarkastukseen sen ennen lähtöä. Sitä sitten tutkaillaan reissun jälkeen. Keväältä tarkoitus valmistua niin nyt keräilen motia hoitaa se pois alta!

Tähän keräsin muutamia hienoja hetkiä vuodestani 2014. Jos olisin kerännyt kaikki kohokohdat olisi mun vapaapäivä mennyt siihen ja lukijoilta ensi yö sen lukemiseen. Hehe! Mitä vuosi 2015 tuo tullessaan? Reissua Aasiassa, liikunnanohjaaja (amk) opintojen päättämisen, kesän kiertuepäällikkönä ja monia asioita, joista vielä ei ole tietoakaan. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana mun vuodessa 2014!

T. Sini

Tulevaa, ennen menneitä

Seuraavien parin päivän aikana palataan ajassa taaksepäin - sitä joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään. 

Tulevien päivien aikana oma ohjelma on aika toimisto painotteista (mitä suurimmalla todennäköisyydellä), koska korvat eivät ole vieläkään kunnossa ja Bangkok Phuket Hospitalista mukaan tarttui iso säkillinen lääkkeitä ja 7 päivän snorklauskielto.

Hyvää loppuvuotta kaikille! 

T. Sini

Pikakelaus part 2 - Vieruaika

Vierumäen ja liikunnanohjaaja opintojen piti olla mulle plan b, mutta siitä tulikin plan A. Kesällä 2011, kun nousin Lontoossa metrosta, soitti isäni ja kertoi, että olin päässyt Vierulle. No veli riemuitsi, että saisi mun ison huoneen ja huoneet olikin melkein vaihdettu ennen kuin lentokone oli edes Helsinki-Vantaalla. 

1. Vuosi

Tutustumista uuteen kouluun ja tapoihin sekä uusiin opiskelukavereihin. Ihan mahtavaa porukkaa ja uusia kavereita saanut. Syksyllä just ennen koulun alkamista muutin kotoa Opistolle, jossa asuin kaikki kolme vuotta, tosin eri kämpissä ja osittain eri kämppisten kanssa. Ensimmäinen vuosi oli omien lajitaitojen kehittämistä ja perusteiden opiskelua liikunnan alalta. Olihan jääkiekko tunnit hauskoja ja telinevoikka päätä huimaavaa. Paljon opin uusia taitoja ja vanhoja taitoja kehitin eteenpäin. Jokaisella oli omat vahvuudet ja heikkoudet, joten autoimme myös toisiamme eri lajeissa. Ensimmäisen vuoden aikana en töiden ohella tehnyt muita töitä, kuin Lahden alueella erotuomarin hommia, pääasiassa naisten 1-sarjassa. Viikonlopputyöt sopivat mulle silloin hyvin, sai illat vapaasti olla opistolla. Silloin tuli useamman kerran viikossa hiihdettyä ja istuttua vasta uusituilla uimahallin lauteilla.

Ekan vuoden kruunasi läpäissyt fysiologian tentti ja kevään viimeisen kahden viikon työharjoittelu Italiassa! Ne kaksi viikkoa olivat mahtavat ja seurakin oli hyvää! Silloin ei vielä ollutkaan tulevasta tarkkaa tietoa...

2. Vuosi

Toinen vuosi alkoi vaellus- ja melontaretkellä. Pitkästä aikaa taas kajakissa ja uutena kokemuksena erätoverissa majoittuminen, not bad at all! Erähommiin syttyminen alkoi tuosta ja sen jälkeen on tullut heitetty useampi reissu koulun tiimoilta, mutta liian vähän omatoimisesti, ehkä siihenkin tulee ensi kesänä muutos.

Siitä olikin luonnollista jatkaa Outdoorin kurssille, torstait ja perjantait oltiin melomassa tai kiipeilemässä. Ja opintopisteet juoksivat! Silloin alkoi kypsymään ajatus luonto- ja liikuntamatkailun suuntaavista opinnoista. Talven Lapin reissu oli viimeinen niitti siihen arkkuun. LLM here I come. 

Toiseksi valittavaksi kurssiksi otin Outdoorin lisäksi joukkuepalloilun, missä käytiin läpi joukkuepalloilun ominaispiirteitä, trendejä ja kokemuksia. Keskustelua käytiin välillä hyvin kiivaastikin!

Koulussa oli perusopintoja liikunnan ja urheilun rakenteista Ruotsiin ja niihin paljon puhuttuihin LLM opintoihin. Tuli vedettyä aerobicin kolmen biisin ohjaus, jota varten lähdin Espanjaan harjoitusleirille. No ei vaitsekaan, olin moikkaamassa luokkakaveria, joka opiskeli yhden vuoden Espanjassa. Oli sekin ikimuistoinen reissu Sierra Nevadan lasketteluineen! 

3. Vuosi

Se alkoikin jo varkain elokuun alussa, kun suuntasimme saaristomerellä melomaan. Melontareissun jälkeen järkkäsimme 2. Vuoden opiskelijoille perinteisen syysretken. Olihan siinä aika järjestäminen. Reissujen jälkeen kuvasimme Vierumäen tyttö- ja poikakalenterit, joissa itse olin toukokuun tyttönä. Mahtava projekti ja paljon hienoja kuvia. Kaiken kruunasi hieno 3550€ lahjoitus Heinolan etsivälle nuorisotyölle.

Koulua ei enää paljoa ollut. Ja jäljellä olevat opinnot kävivät vähiin, ennen kuin loppuivat pääsiäisen aikoihin. Yhtenä kevään kohokohtana oli yllätyspolttarit yhdelle kämppiksistä. 

Keväällä viimestä kertaa pakkasin kämpästä kamani pois ja Yariksen takapaksi täynnä tavaraa lähdin kohti kotia. Ensimmäisenä vuonna opistolle olin tuonut vanhan pakastimen (250litrainen), jonka nyt luovutin uusien ykkösten, nykyisten kakkosten käyttöön. Kuulemma hyvin on toiminut yli 20 vuotta vanha pakastin.pakastin toiminut. 

4. Vuosi

Neljänteen vuoteen jäi roikkumaan anatomian ja ruotsin tentit. Odottavat keväällä kotona, joten ne rykäistään sit kasaan! Opparin viimeistely ja seminaari ovat maalis-huhtikuun agendalla. Syventävän työharjoittelun suorittamista miettiessä halusin tehdä jotain uutta ja nähdä maailmaa, joten tässä sitä ollaan. Olisinhan mä voinut tehdä tutusta ja turvallisesta kiertuepäällikön touhusta raportit, mutta olisiko sitten ollut mun tapa tehdä.

Summa summarum

+Uusia kokemuksia urheilusta ja liikunnasta

+Elämä opistolla, ainakin mä tykkäsin siitä

+Paljon uusia kavereita

+Mielettömiä elämyksiä ja itsensä rajoille viemistä

-Nytkö se jo loppuu? 

T. Sini

Pikakelaus part 3 - Reissu

Tässä kootusti muutamia otoksia menneestä reissusta, tulevaa odotellen. Vuosi vaihtuu Rayan porukan sekä Sonyan, Antin ja Juhon kanssa. Uudenvuoden päivä meni turistitouhuissa Sonyan, Antin ja Juhon kanssa. Kiitokset heille vielä vierailusta!

Hyvää uutta vuotta! 

T. Sini

P.S. Tää postaus oli tarkoitus julkaista jo uutena vuotena, mutta jonkun oikun takia vasta nyt hokasin, ettei ookkaan julkaistuna... (Tekniikan ihmelapsi asialla :D )

Kahden T:n postaus

Tapaninpäivään liittyy monia perinteitä ja muistoja. Meidän perheessä tapaninpäivää on perinteisesti vietetty Suomessa ollessamme isän vanhempien luona syömällä hyvin ja nauttien läheisten seurasta. Osassa koteja tapaninpäivän merkitys muuttui kymmenen vuotta sitten, kun maanjäristyksen seurauksena syntyneet hyökyaallot, tsunamit, iskeytyivät Intian valtameren rannikoille ja tuhosivat laajoja alueita muun muassa Thaimaassa ja Indonesiassa. 

Phuketin alue koki myös kovia tuolloin ja kovia koki myös turistien suosima Khao Lak hieman Phuketista pohjoiseen. Täällä olen jutellut ja kuullut tarinoita tuosta ajasta, ja vasta täällä paikan päällä on oikeasti ymmärtänyt luonnon voiman suuruuden. Karonin rannan aallot tönäisevät vedestä nousevan henkilön kumoon kuin tulitikun, miten onkaan ollut, kun aalto on ollut koko rannan levyinen ja korkeutta ollut pienen kerrostalon verran. Kovaa on tullut vedet ja jälki kuvissa ja videoilla sen mukaista.

Tapaninpäivän jälkeen tsunamin varoitusjärjestelmät rakennettiin vastaamaan tarvittavaa tasoa ja toimimaan oikein. Näiden avulla voidaan ennustaa ja nähdä meressä olevat muutokset ja voidaan ennalta ehkäistä tapaninpäivän kaltaisia ihmismenetyksiä. Kukaan ei tuolloin osannut arvata, että mitä meren pakeneminen tarkoittaa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoikin mielestäni hyvin maikkarin "Surun aalto" dokkarissa, että jos vesimassa menee pois, tulee se myös takaisin. Hänen itsensä mainitsema juristin logiikka toimi ikävä kyllä tässä tilanteessa. Surun aallossa näkyy Rayan Khao Lakin toimistoa ja vilkkuihan siinä tuttuja kasvojakin. Samoin, kuin Ylen 25.12. näytetyissä uutisissa...

Nyt kun on katsellut kymmenen vuoden takaisia uutislähetyksiä netti-tv:n kautta, on voinut vain ja ainoastaan hämmentyä siitä, miten pienessä mittakaavassa oli ensimmäiset uutisoinnit kertoivatn tapahtuneesta, jollain pahallakin tuhoalueella 1 kuollut ja 4 kateissa. Totuus oli kuitenkin hieman toinen ja annetut tiedot olivat ainakin varmoja. 

Meillä toimistolla eilen aamulla noin 10:25 kuului valtava poksahdus, jonka seurauksena meni sähköt poikki noin tunniksi. Toimistoa vastapäätä olevassa muuntajassa oli tullut oikosulku. (Sanokaa fiksummat mikä tullut :D ) Tämä muuntajahässäkkä tapahtui aika tarkkaan kymmenen vuotta taunamin jälkeen. 

Omassa päiväohjelmassani ei ollut minkäänlaista muutosta kymmenen vuoden takaisista tapahtumista, mutta Phuketissa ainakin Patongin rannalla oli ollut tapaninpäivänä muistotilaisuus ja tänään oli ollut muistojumalanpalvelus. 

En nyt ala sen enempää kirjoittelemaan tsunamista, kuten paikallisetkin ajattelevat se on mennyttä ja on ollut aika kääntää uusi sivu. Tapaninpäivänä vietettiin myös Pihapelipäivää, joka omalla kohdallani jäi pelailematta. Ehkä ensi kerralla helatorstaina olisi paremmin aikaa organisoida vähän höntsäpelejä jossain! Nyt mä käännän uuden sivun ja menen nukkumaan vastavaihdettuihin lakanoihini. Hyvää yötä!

T. Sini

Phi Phi vol. 1

Ekaa kertaa kuuluisilla Phi Phin saarilla. Aamulla pakattiin kahden retkikunnan kamat ja kohti Chalongin satamaa. Siellä asiakkaitten saavuttua alkoi matka pikaveneillä kohti Koh Khaita ja Phi Phitä, tai fi fitä, kuten jotkut kutsuvat. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä. Cahlongista Koh Khaille matka kesti noin 30min. Khailla pääsimme snorklaamaan rannasta ja monilla se olikin ensimmäinen kerta. Itselleni myös, kyseisessä paikassa. 45min snorkin jälkeen pikaveneen nokka kohti Phi Phin pääsaarta Donia ja Tonsain kylää. Juuri ennen satamaan tuloa käytiin ihastelemassa muun muassa apinoita mereltä käsin. 

Rantauduttuamme suunnattiin syömään, jonka jälkeen oli noin 2h aikaa kierrellä ympäriinsä. Itse en tällä kertaa lähtenyt kipuamaan ylös Phi Phi viewpointille, josta jokainen turisti käy ottamassa kuvansa siellä. Itse suuntasin parin tutun asiakkaan kanssa munkkikaupoille ja kiertelemään kylää. Yritin myös käydä moikkaamassa Märsky aikaista koulukaveria, mutta hän olikin päivällä ollut sukeltamassa, joten Hugo-Peikon sanoin "Parempi onni ensi kerralla". Aika kului ja etsin taas kaveriporukan ja kävimme uudestaan ostamassa munkit. Itse säästin munkit kotiin vietäväksi ja ne nautittiinkin Marjon kanssa saunan ja hieronnan jälkeisessä koomassa illalla. 

Ennen kotisatamaan paluuta kiertelimme vielä Phi Phin pienemmällä saarella ja katsastimme muun muassa kuuluisan Maya Bayn, joka tunnetaan The Beach elokuvasta. Iik, Leonardo DiCaprio on ollut siellä!? Kierroksen jälkeen etsittiin sopiva venesnorkkipaikka, koska vakkari mestassa oli aallonpoikasta hieman liikaa... Snorkit uiskenneltuamme takaisin veneisiin ja kohti Chalongin satamaa. Matka-aika noin tunti ja aika nopeasti se meni, vihdoin myös aurinko tuli esiin pilvien lomasta. 

Phi Phi on näkemisen arvoinen paikka ja toivottavasti pääsen käymään siellä vielä useamman kerran. Nyt voin myös asiakkaille hehkuttaa Phi Phin retkeä omien kokemusten perusteella ja suositella lähtemään edes suussa sulavien munkkien tähden! ;) 

Koh Khai eli kananmunasaari

Apinoita puissa, kuvan laatu vähän niin ja näin...

Tonsain kylän Tsunami-talo, joka on rakennettu palkkien päälle.

Kuinka ihana pieni ranta!

Maya bay, johon 200thb maksu ja päivässä jopa 2000 (kiinalaista) turistia. Harvinainen ranta, koska pitää maksaa sisäänpääsymaksu.

Nyt nukkumaan!

T. Sini

P.s. Käykää tykkäämässä facebookissa Sinin rinkassa, näet sieltä uusimmat kuulumiset blogin puolelta ja vähän muutakin!

Hyvää joulua!

Täällä jouluaatto mennyt alkuiltapäivään asti Pirates of the Asian retkellä merirosvona, josta kerron myöhemmin lisää. Kuvat tosin eiliseltä Rayan saariretkeltä. Vihdoinkin taitaa korvat kestää taas vedessä oloa! Nyt vähän rauhallista oleilua ja joulun fiilikseen pääsemistä. Illalla ollaan tyttöjen kanssa menossa syömään suomalaiseen ravintolaan jouluillallista.

Onhan tää vähän outoa taas olla ilman lunta ja kokonaan ilman rakkaita perheenjäseniä - sisaruksia, vanhempia ja isovanhempia, mutta myöhemmin varmasti otetaan skypellä yhteyttä, ajatuksissa ovat koko ajan!

Aivan kuten otsikkokin sanoo, HYVÄÄ JOULUA!

Toivottelee Sini <3

Perjantain mopoilut

Jos jollekin on vielä epäselvää niin olen työharkan aluksi käynyt vuokraamassa itselleni mopon, pikemminkin kevytmoottoripyörän. Tällä hetkellä menopelinä on Yamahan Fino, 114 kuutioinen ja skootterirunkoinen menopeli. Hyvin kulkee ja mukava ajaa. 

Perjantaina lähdettiin Susannan aamiaiselle Kata Villaan. Aamiaisen aikana heitin ilmoille idean, että lähdettäisiin etsimään Banana Beach nimistä paikkaa, jonka olin bongannut yhden tutun blogista. Tuumasta toimeen, meikäläinen huristeli takaisin Chalongiin ja nappasin rantsukamat mukaan ja takaisin Karonille ja Susanna menopelinsä kanssa mukaan. Pelkästään Karkea arvio suunnasta oli ja kohti pohjoista  lähdettiin ajamaan. Suunnistuksen apuna oli tienvarsi kyltit ja gps kännykässä, joilla pitäisi pärjätä.

Karon-Patong-Kamala-Surin-Bang Tao-lentokentälle vievä tie-pari uukkaria-Nai Thonin ranta ja BINGO! Banana beach! Löytyihän se kahden tunnin ajamisen jälkeen. Ja olihan se sen arvoinen. Tosin www.vonkessell.blogspot.com osoitteesta löytävän päivityksen jälkeen Phuketin rannat siivonnut sotilas juntta oli putsannut rantaravintolan, joten ruokaa piti lähteä hakemaan kauempaa, onneks syötiin vahva aamiainen. 

Ranta oli pieni ja suht rauhallinen, johon tuli pari polkua jyrkkää rinnettä pitkin sekä muutamia pitkähäntäveneitä. Ei siis mikään turistirysä. 

Jottei päivän mopoilut olisi ollut siinä, läolin lupautunut hakemaan Marjon lentokentältä, jonne vielä noilta suunnilta oli yli 20km. Lentokentällä tovi odottelua ja takaisin kohti Chalongia. Pitkällä matikalla nopeasti laskettuna matkaa tuli varmaan noin 150km. Ainakin. 

Kohta pitäs olla perillä, Susanna luotti mun suunnistustaitoihin! :D

Vähän selfietä vedessä, enkä muuten kastellut korvia! 

Tällä suunnistettiin, kartan voisi jostain nyysiä...

Ja miten sinne OLISI pitänyt ajaa... Matkailu avartaa ;)

Tänään ajellut vain Katan ja Karonin suunnilla ja huomenna keikkaa taas Patongilla Dinnerin muodossa.

T. Sini

Takaiskuja

Sunnuntaina työkeikkana oli matkatoimiston dinner-tilaisuus, joka on tervetulotilaisuuden ja hotellipäivystyksen välimuoto. Tilaisuus pidettiin Bangla Roadilla Patongilla. Parkkeerasin moponi Banglalle muiden mopojen kanssa riviin ja kiiruhdin dinnerille. Palatessani mopolle noin 1,5h myöhemmin näin, että moponi takarengas oli lukittu kettingillä. jeejee - NOOT! Ystävallinen siniliivinen mopotaksikuski tuli auttamaan ja sanoi, että hän kuljettaisi mut poliisilaitokselle ja takaisin 200thb eli noin 5€. Kypärä päähän ja kyytiin. Eipä auttanut jäädä miettimään.

Poliisiasemalla kyseinen kuski selvitti tilannetta thaiksi ja lopuksi pyysi mua istumaan pöydän ääreen, jossa toisella puolella tiskiä istui poliisi. Nopeasti poliisi kysyi nimen, iän ja kansallisuuden ja pyysi 500thb parkkisakkoa. Hieman eri luokassa kuin Suomen 60€ parkkisakot! Riihikuivaa tiskiin ja nimi paperiin. Vastaukseksi annoin vain etunimeni, ehkä parempi, ettei heillä olisi tarkempia tietoja. 

Takaisin mopotaksin kyytiin ja kohti lukittua mopoa. Matkalla kuski huikkasi liikennepoliisille tilanteestani ja pian mopolle saapumisen jälkeen poliisi tuli avaamaan moponi ja pääsin lähtemään kohti Chalongia. Sunnuntaina illalla nukkumaan mennessä vasen korva oli hieman aran oloinen ja ajattelin sen paranevan yön aikana. 

Viikko alkoi toimistolla hyppyvuorolla, eli 8-11 töissä, 11-15 vapaalla ja 15-19 töissä. Kituuttelin kuuteen asti korvan kanssa, jos olisin löytänyt sukkapuikon, olisi se mennyt korvasta sisään! Ymmärrän todellakin, miksi pienet lapset ovat itkun ja tuskan vallassa korvatulehduksessa. Kids, I feel you! Tässä vaiheessa marssin taas Dr. Thitin vastaanotolle. Aiemmin olin käynyt siellä kaksi viikkoa sitten maanantaina toisen korvan takia ja saanut jos jonkinlaista pilleriä. Pääsin nopeasti vastaanotolle ja hetkeä myöhemmin mulla oli kädessä harmaa-oransseja kapseleita viideksi päiväksi, jokaisena päivänä neljä pilleriä. Taas olo kuin edesmenneellä isomummolla. Kapselia poskeen ja toivottavasti pääsisin vihdoin eroon korvatulehduksista. Voiko korvan amputoida? Tämän kerran lääkärilysti kuatansi vain 250thb ja vierailu vastaanotolla kesti vain vajaat 30minuuttia kävelymatkoineen.

Kysyin Thitiltä, onko korvissa puhdistettavaa, johon hän sanoi kaiken muuten olevan ok. Paineiden tasauskin onnistuu ja tuntuu jopa helpottavan! Kaiken kukkuraksi viime viikon merettömyyden ja uimattomuuden jälkeen sain viikon lisää korvan kastelukieltoa. Voihan! No onneksi viime viikolla olin surffaamassa sieluni kyllyydestä, ke 1,5h, to 1,5h sekä perjantaina 5h! Jossain vaiheessa posatilen tarkemmin flowridaus/surffitouhuista taas! 

Nyt makoilen keskipäivän vapaalla O2:lla ja nautin auringosta!

T. Sini

Apua, kohta on joulu!

14.12. Ja kolmas adventti. Aika on edelleen mennyt kuin siivillä ja kohta onkin joulu. Tuleva high-season alkaa näkymään lisääntyvässä asiakasmäärässä ja turistien vilinänä kaikkialla. Seuraavat pari viikkoa ovat täällä varmasti hulinaa. Kuten aiemmin kirjoitinkin täällä ovat porot olleet kauppakeskusten lähellä parkissa jo hyvän aikaa. Kaupoissa joululaulut soivat repeatillä ja ovat korvamatona loppupäivän -.- Toisaalta rakastan joulun aikaa. Kotona Suomessa se onkin ollut rauhallista yhdessä oloa perheen kanssa ja tiettyjä perinteitä, kuten haudalla käynnit sekä hyvää ruokaa. Viime joulun jälkeen todellakin toivon, että Suomeen tulisi valkoinen joulu. Ainakin mulle lumi tuo joulun tuntua! 

Minkälaista joulun vietto ulkomailla? Aiemmin oon ollut vain lomalaisena useamman kerran Itävallassa ja yhden kerran Thaimaassa. Alpeilla jouluaattona on yleensä ollut aika rauhallista rinteessä, saa nähdä miten on asiakkaita jouluaaton kalaretkellä tai Pirates of the Asialla. Täällä ollaan töissä myös jouluaattona, kuuluu sesonkityön ominaisuuksiin.

Jouluna en ole ainakaan ajatellut syöväni kinkkua tai laatikoita, vaikka niitä täältä jostain saisikin... Saatan kotiin palatessani keväällä ilmoittaa, että jouluruokaa pöytään kiitos ;) Joululounaana on tullut syötyä Sveitsissä jättikatkarapu-kirsikkatomaatti-rucola pizzaa, Itävallassa fondueta ja Koh Changilla jättikatkarapuja illallisena. Olisikohan tänä vuonna vuorossa kana ja riisi :D

Itsenäisyyspäiväkin jo ehti mennä ja itsenäisyyspäivän aika tuo mieleen monia muistoja, kuten neljän vuoden takaiset ylioppilasjuhlani. Onko niistäkin jo niin kauan?! Vanhan yläasteeni opettaja otti minuun marraskuussa yhteyttä ja pyysi minua kirjoittamaan kirjeen heidän itsenäisyyspäivän juhlaan. Kirjeessä kiteytin omia ajatuksiani liityen tähän reissuun, koti-ikävään ja Suomeen. Tässä vielä kirje teille luettavaksi:

Tervehdys koko koulun väki!

Lähetän tämän kirjeen teille Thaimaan Phuketista, jossa olen tekemässä viimeistä työharjoitteluani liikunnanohjaaja opintoihini liittyen suomalaiselle sukellusyrityksellä, Raya Diversilla. Olen nyt ollut hieman yli kuukauden reissussa ja sitä on jäljellä vielä reilut kolme kuukautta. Mun osalta siis talvi jää välistä. Talvia tulee kyllä! Paikallisia on hauska kummastuttaa kertomalla Suomen talvisista olosuhteista. Lumi täällä 30 asteen helteessä kuulostaa heistä omituiselta, eikä heidän ymmärryksensä pakosti riittäisi tajuamaan, mitä oikeasti tarkoittaa puolitoista metriä lunta ja 25 asteen pakkanen. Välillä kovat pakkaset olisivat mukavaa vaihtelua tähän +30-35 asteeseen, uskokaa tai älkää!

Olen ensimmäistä kertaa kaukana lähimmäisistäni näin kauan ja kaukana, jopa neljä ja puolikuukautta Thaimaassa. Mutta pidemmällä aikajanalla tarkasteltuna tämä reissu on vain yksi hujaus ihmiselämässä. Koti-ikävä ei ole päässyt yllättämään, ehkä siihen on syynä skype ja muut nykyajan sovellukset, joilla on helppo kommunikoida pidemmänkin välimatkan takaa läheisille. Ikävä ja muutama kyynel kyllä tuli puseroon sinä päivänä, kun lähdin matkustamaan kohti Phuektia. Ja löytyyhän multa pahan päivän koti-ikävän varalle jääkaapista edelleen yksi levy Fazerin sinistä. Sitä ei ole vielä tarvittu. 

Phuketissa olen saanut uuden perheen ympärilleni, Rayan perheen. Eihän se tietenkään korvaa sitä perhettä ja ystäväpiiriä, mikä mulla on Suomessa, mutta täällä se on oleellinen osa elämääni ja varmasti osa näistä ystävyyssuhteista kantaa pidemmällekin, kuin pelkästään tämän työharjoittelun ajan.

Hyvän ruoan ystävänä nautin paikallisista erikoisuuksista ja rohkeasti olen maisitellut uusia ruokia, kuten friteerattuja toukkia. Kuitenkin välillä mieli tekisi savulohta ja perunamuussia, niiden vuoro on sitten maaliskuussa. 

En ala tässä venyttämään teidän itsenäisyyspäiväjuhlaa sillä, miten olen päätynyt tänne tai mihin aion mennä. Kuitenkin rohkaisen jokaista myöhemmin tulevaisuudessa lähtemään opiskelijavaihtoon tai työharjoitteluun ulkomaille tilaisuuden tullen. Se avartaa maailmaa uudella tavalla ja antaa kokemuksia ja oppia, jota ei koulun penkiltä saa tai rahalla voi ostaa. 

Vaikka kuulostaakin kliseiseltä, on lähdettävä, jotta voi tulla takaisin, mutta niin se on. Nyt sen ymmärrän paremmin, kuin ennen. Osalla matka uuteen ja mahdollisesti tuntemattomaan kestää viikoista, kuukausiin tai jopa vuosiin, mutta aina meillä on paikka johon palata, itsenäinen Suomi. 

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä kaukaa toivottaa Sini

Näihin sanoihin on hyvä päättää ja samalla laittaa iPadi pois ja alkaa nukkumaan, kahdeksan tunnin päästä alkaakin jo toimistolla työt...

T. Sini

Täydellinen aloitus vapaapäivälle!

Miten päivä jatkuu?

Eilen illalla oltiin porukalla keskiviikon surffilla ja päivällisellä Surf Housella. Itsellä kertoja täällä on nyt laskujen mukaan 5+tämä aamu. Illan setistä kun en saanut tarpeekseni niin päätin tulla aloittamaan aamuni 1,5tunnin setillä. Nyt kastui pelkästään kaatumisten takia! Tässä muutamia kuvia aamun setistä. 

Koko ajan tuntuu, että oppii lisää ja viime viikon AHAA-elämykset ovat olleet ihan parasta! Pitää uskaltaa testata uusia juttuja ja epäonnistumista ei pidä pelätä, kaikki ryllivät ja se kuuluu asiaan! Enää niskat eivät ole olleet kipeät ja silloin tällöin kolahtaa pahemmin. 

Hups

Ihan itte! 

Pysyn pystyssä...

T. Sini

Viikon summailua

Taas jo perjantai, miten se aika näin nopeasti menee? Tässä vähän viikon kuulumisia.

Sunnuntaina mulle saapui kaveriksi Viivi, keneen tutustuin Rayan Suomessa järjestetämässä infossa. Viivi oli tullut tänne pariksi päiväksi saamaan lisää oppia mm varausjärjestelmästä, jota käytiin läpi maanantaina toimistokoulutuksessa. Sunnuntaina lähdettiin porukalla käymään Phuket Townin Weekend Marketeilla. Yllytettiin Marjoa maistamaan hyönteisiä ja siinä samalla maistoin pari toukkaa, ihan syötäviä olivat! Kuva alla todisteena!

Maanantain koulutukseen sitten, erilaisia turnauksissa käytettäviä tietokantoja on tullut aiempien kesien aikana käytettyä ja nyt pääsen käyttämään taas uutta tietokantaa, tosin ei turnauksiin liittyvää. Varausjärjestelmän käyttäminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta tarkka sen kanssa pitää olla! Maanantaina tehtiin kuun alkuun kuuluva inventaario myymälän puolen tuotteista. Tuli mieleen lentisjoukkueen inventaariot Korson S-marketissa, kun laskettiin äidinmaitokorvikkeita ja jäisiä katkarapuja! Maanantaina illalla syömisen jälkeen lähdettiin istuskelemaan saunalle, tekipä hyvää! 

Maanantaina aamulla ennen töitä poikkesin lääkärillä näyttämässä edelleen ikävän tuntuista korvaani, johon sain minigrip-pusseissa lääkkeitä, joilla pitäisi tulehduksen lähteä pois. Alhaalla toinen kuva, jossa on osa lääkkeistä, oli olo kuin vanhalla mummolla, kun noita popsii. Minigrip pusseissa lukee ohjeet miloin, monta ja miten tabletit nautitaan. Toivottavasti alkaisi pikku hiljaa helpottamaan. Varmistin vielä lääkäri Thitiltä, että miten snorklaamisen ja uimisen laita, johon hän vastasi "yes, yes", kuitenkin lisäten "no diving in one week and before going there, show your ear again". Näillä ohjeilla viikkoa eteenpäin!

Tiistaina aamulla käänsi Viivi vielä kylkeä ennen seiskaa, kun lähdin toimistoa kohti ja luvassa oli saariretki Rayan saarelle. Veneellä kävi kuhina, kun oli sukeltajia, kurssilaisia ja snorklaajia. Alkaa high-season lähestymään! Paluumatkalle saatiin vielä mukaan muutamia transfereita takaisin Phuketiin. 

Keskiviikkona olin päivän toimistolla ja tutuksi tuli punainen Nokian toimistopuhelin, johon vastailin ja otin vastaan varauksia. Myöhemmin aamupäivän aikana, kun toimistoon saapui lisää toimiston tyttöjä tein muita tarvittavia hommia, kuten evakuiointitaulujen siirtäminen uudelle pohjalle ja niiden tietojen tarkastaminen ja korjaaminen. Silppuriin upposi yksi korillinen paperia ja kopiokone lauloi 500 bussiesitteen verran, jotka taittelin vielä kahtia. Hommaa siis riittää toimistossakin!

Illan suussa menin katsomaan, kun Marjo harjoitteli skootterilla ajamista parkkiksella, jonka jälkeen uskaltauduin hänen kyydillä Katan Surf Houselle. Heti ensimmäisenä Surffille päästyäni törmään suomalaisiin tuttuihini ja vaihdan kuulumisia. Pikaisesti ruokaa naamariin ja flowridingia varten lippu tiskiltä. Kahden viikon tauon jälkeen tuntuma oli tosi hyvä ja olin jopa tosi tyytyväinen siitä, miten meni. Milloin pääsee uudestaan?!

Torstaina snorklaamaan Patokin lahteen Rayan saarelle. Leppoisa päivä oli, kun mulla oli vain yksi asiakas. Sain pitää hänelle tarvittavat briiffaukset ja päästiin snorklaamaan. Aamun pakkaaminenkin meni mukavan helposti, eikä kamojen huollossa iltapäivällä montaa hetkeä nokka tuhissut. Päivän aikana hypittiin porukalla Bellan yläkannelta, sivusta ja sukelluskannelta. Pitää vissiin vähän hioa vielä etuperin volttia, aina tuntui jäävän vajaaksi...

Torstaina illalla kävin ensimmäistä kertaa nostamassa seinästä rahaa. Onneksi, en ole laskenut talouttani sen varaan! Eli jos olette lähdössä reissuun, niin ottakaa mukaan reilusti euroja, niin säästyy hiusten harmaantumiselta, kun ei tarvitse miettiä toimiikohan kortti tässä automaatissa ja paljon tänään sieltä saisi ulos! Rahan nostamisen jälkeen suunnistin vielä kohti Villamarketin yläkerran jalkahoitolaa, joka oli menossa juuri kiinni, voihan! Olisin niin ollut hemmottelun tarpeessa! No sitä odotellessa sitten! 

Jouluun valmistautuminen on täällä jo hyvässä vauhdissa ja joululaulut ovat raikuneet kaupoissa jo hyvän rahtusen. Nyt Villa Marketin eteen on ilmestynyt jouluvaloissa loistavia poroja ja joulukuusia... Maltan tuskin odottaa, miltä täällä näyttää lähempänä joulua... 

Nyt perjantaina aamupäivä vapaa ja illalla luvassa Sunset Cruise. Tänään thaimaassa vietetään myös Kuninkaan syntymäpäivää, saa nähdä mitä vaikutuksia sillä on päivän kulkuun vai näkyykö se mitenkään!?

Tässä vielä kuvatekstit, ylhäältä alaspäin

-Toukan maistamista Weekend Marketeilla sunnuntaina

-Lääkkeitä

-Maanantain kotimatka

-Ridaus-selfie Marjon kanssa

-Flow ride in action!

-Jouluvalot ja poroja

-Joulutähtiä ja -valoja

T. Sini