Pikakelaus part 1 - Sinin vuosi 2014

Vuotta vaihdoin kaveri porukalla Vierumäellä, itseasiassa kyseisen illan emännät ovat myös harjoittelussa Raya Diversilla. Lentopallokentille tein paluun loukkaantumisen jälkeen tammikuun aikana ja veihän se hetken aikaa  luottaa vasemman nilkan kestämiseen ja voittoa saatiin edelleen odottaa...

Paluu koulun penkkiin joululoman jälkeen sujui hyvin ja aika nopeasti sitä taas lähdettiin reissun päälle. Tammikuun loppupuolella Hyvärilän nuorisokeskukseen Nurmekseen. Mukana oli myös MAMK:in ja Humakin opiskelijoita. Tämä reissu erätovereissa majoittumisineen oli hyvä koeponnistus Tuntsan reissua varten. 

Hiihtoloman vietin perheen luona Vantaalla ja nautin olemisesta ja valmistelin Tuntsan reissua varten asioita, pääasiassa ruokaa. Ja kyllähän se kannatti. Olympialaisia tuli katsottua tiiviisti ja olihan se hieno tunne, kun kultaa tuli. Tippakin tuli linssiin. Hiihtoloman jälkeen alkoi olla jo paljon puhutun Lapin reissun aika. 

Tuntsa & Hetta-Pallas oli viimeinen luonto- ja liikuntamatkailun reissu, tässäkö se sitten oli. Monta hienoa kokemusta ja oppia tuli noilla reisssuilla. Mikään ei voittanut sitä tunnetta, kun illalla käpertyi makuupussiin nukkumaan, ai että! Ekan maastosta palaamisen jälkeisenä aamuna jo 6:15, kun jonottelin vessaan tuli Naruskan retkeilymajan omistaja aamiaiskamoineen mun ohi ja kysäisi multa "tyttö on vissiin pankissa töissä", jonka jälkeen mulkaisin häntä ja olin että "hääh" vastaus Ukalta kuului: "kun oot noin kuitin näköinen" heheh pieni kevennys tähän väliin... 

Olihan se ihanaa palata takaisin opistolle, kun kevät oli jo pitkällä. Viimeiset lentismatsit oli jäljellä ja omaa kuntoani sain hetken aikaa taas kaivella ja kyllähän se sieltä alkoi löytymään. Toiseksi viimeisessä pelissä Salpista vastaan muutama lyönti lähti jo hyvällä kädellä ja alkoi kokonaisuudessan muistuttamaan peliä. Kauden viimeinen peli pelattiin Heinolan keskustan tuntumassa TTV:tä vastaan. Oma kunto oli hyvä ja joukkueen peli-ilme alkoi olemaan taas kuosissa. Ja lähes 50 katsojan silmien alla onnistuimme voittamaan ottelun 3-0! Apina putosi harteilta. Tietenkin omalla kohdallani tiesin, että se kausi olisi Masterisin paidassa ainoani toistaiseksi ja toistaiseksi taas pelikengät ja -paita menivät vaatekaapin puolelle. 

Kesä lähestyi kovaa vauhtia ja työharjoittelupaikkakin varmsitui kevään aikana. Helpotushan se oli, ettei tarvinnut myöhemmin enää miettiä! Kesän SM-kiertueen töitä olin tehnyt jo pitkin talvea ja opparinkin olisi pitänyt valmistua jo keväältä. Mutta näiden kahden tekeminen samalla oli suhteellisen haastavaa, joten oppari siirtyi. 

Keväällä kotona oli juhlan aihetta, kun pikkuveljeni sai ylioppilaslakin. Hauska sattuma on, että vaikka hän kävi eri lukiota kuin mä ja siskoni, sai hän lakin samassa salissa Mäkelänrinteen uintikeskuksella. 

Juhlien jälkeen alkoi valmistautuminen kesän kiertuepäällikön hommiin. Kesän ohjelmassa oli 6 osakilpailua ja finaalit. Ei muuten mitenkään pahan kuuloinen, mutta osakilpailut pelattiin Tampere, Jyväskylä, Tornio, Vaasa, Lahti ja Hietsu, sekä finaalit Kuopiossa. Kilometrejä punaiseen Relluun tuli yli 6000. Mitalit saatiin jaettua ja kesä oli paketissa, vai oliko? 

Loppukesästä vanhemmat ilmoittivat ostavansa kesämökin. Pian huomsinkin olevani mökillä useamman kerran syksyn aikana. Oli kyllä mukavaa ja ehdottomasti paras päätös porukoilta! Ensi kesänäkin mökkitie tulee tutuksi useampaan kertaan! 

Syyskuussa pelattiin vielä NEVZAn eli pohjoismaiden beach volley turnaus, jossa olin teknisenä tarkkailijana. Erilaisten sattumusten jälkeen löysin itseni myös pelitopissa hiekalla. Voitettiin SM-kultaa voittaneelta parilta Merin kanssa jopa erä, joten itselle tuli fiilis, että oishan se siistiä pelatakin, kunnsuht pienellä (olemattomalla) harjoittelulla meni noinkin hyvin. No omalla tilillä on nyt myös kansainvälisiä FIVB pisteitä! 

Turnauksen kanssa samaan aikaan oli opparin esi tarkastukseen jättö, no eipä jätetty opparia tarkastukseen. Viimeistelin ja lähetin esitarkastukseen sen ennen lähtöä. Sitä sitten tutkaillaan reissun jälkeen. Keväältä tarkoitus valmistua niin nyt keräilen motia hoitaa se pois alta!

Tähän keräsin muutamia hienoja hetkiä vuodestani 2014. Jos olisin kerännyt kaikki kohokohdat olisi mun vapaapäivä mennyt siihen ja lukijoilta ensi yö sen lukemiseen. Hehe! Mitä vuosi 2015 tuo tullessaan? Reissua Aasiassa, liikunnanohjaaja (amk) opintojen päättämisen, kesän kiertuepäällikkönä ja monia asioita, joista vielä ei ole tietoakaan. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana mun vuodessa 2014!

T. Sini

Tulevaa, ennen menneitä

Seuraavien parin päivän aikana palataan ajassa taaksepäin - sitä joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään. 

Tulevien päivien aikana oma ohjelma on aika toimisto painotteista (mitä suurimmalla todennäköisyydellä), koska korvat eivät ole vieläkään kunnossa ja Bangkok Phuket Hospitalista mukaan tarttui iso säkillinen lääkkeitä ja 7 päivän snorklauskielto.

Hyvää loppuvuotta kaikille! 

T. Sini

Pikakelaus part 2 - Vieruaika

Vierumäen ja liikunnanohjaaja opintojen piti olla mulle plan b, mutta siitä tulikin plan A. Kesällä 2011, kun nousin Lontoossa metrosta, soitti isäni ja kertoi, että olin päässyt Vierulle. No veli riemuitsi, että saisi mun ison huoneen ja huoneet olikin melkein vaihdettu ennen kuin lentokone oli edes Helsinki-Vantaalla. 

1. Vuosi

Tutustumista uuteen kouluun ja tapoihin sekä uusiin opiskelukavereihin. Ihan mahtavaa porukkaa ja uusia kavereita saanut. Syksyllä just ennen koulun alkamista muutin kotoa Opistolle, jossa asuin kaikki kolme vuotta, tosin eri kämpissä ja osittain eri kämppisten kanssa. Ensimmäinen vuosi oli omien lajitaitojen kehittämistä ja perusteiden opiskelua liikunnan alalta. Olihan jääkiekko tunnit hauskoja ja telinevoikka päätä huimaavaa. Paljon opin uusia taitoja ja vanhoja taitoja kehitin eteenpäin. Jokaisella oli omat vahvuudet ja heikkoudet, joten autoimme myös toisiamme eri lajeissa. Ensimmäisen vuoden aikana en töiden ohella tehnyt muita töitä, kuin Lahden alueella erotuomarin hommia, pääasiassa naisten 1-sarjassa. Viikonlopputyöt sopivat mulle silloin hyvin, sai illat vapaasti olla opistolla. Silloin tuli useamman kerran viikossa hiihdettyä ja istuttua vasta uusituilla uimahallin lauteilla.

Ekan vuoden kruunasi läpäissyt fysiologian tentti ja kevään viimeisen kahden viikon työharjoittelu Italiassa! Ne kaksi viikkoa olivat mahtavat ja seurakin oli hyvää! Silloin ei vielä ollutkaan tulevasta tarkkaa tietoa...

2. Vuosi

Toinen vuosi alkoi vaellus- ja melontaretkellä. Pitkästä aikaa taas kajakissa ja uutena kokemuksena erätoverissa majoittuminen, not bad at all! Erähommiin syttyminen alkoi tuosta ja sen jälkeen on tullut heitetty useampi reissu koulun tiimoilta, mutta liian vähän omatoimisesti, ehkä siihenkin tulee ensi kesänä muutos.

Siitä olikin luonnollista jatkaa Outdoorin kurssille, torstait ja perjantait oltiin melomassa tai kiipeilemässä. Ja opintopisteet juoksivat! Silloin alkoi kypsymään ajatus luonto- ja liikuntamatkailun suuntaavista opinnoista. Talven Lapin reissu oli viimeinen niitti siihen arkkuun. LLM here I come. 

Toiseksi valittavaksi kurssiksi otin Outdoorin lisäksi joukkuepalloilun, missä käytiin läpi joukkuepalloilun ominaispiirteitä, trendejä ja kokemuksia. Keskustelua käytiin välillä hyvin kiivaastikin!

Koulussa oli perusopintoja liikunnan ja urheilun rakenteista Ruotsiin ja niihin paljon puhuttuihin LLM opintoihin. Tuli vedettyä aerobicin kolmen biisin ohjaus, jota varten lähdin Espanjaan harjoitusleirille. No ei vaitsekaan, olin moikkaamassa luokkakaveria, joka opiskeli yhden vuoden Espanjassa. Oli sekin ikimuistoinen reissu Sierra Nevadan lasketteluineen! 

3. Vuosi

Se alkoikin jo varkain elokuun alussa, kun suuntasimme saaristomerellä melomaan. Melontareissun jälkeen järkkäsimme 2. Vuoden opiskelijoille perinteisen syysretken. Olihan siinä aika järjestäminen. Reissujen jälkeen kuvasimme Vierumäen tyttö- ja poikakalenterit, joissa itse olin toukokuun tyttönä. Mahtava projekti ja paljon hienoja kuvia. Kaiken kruunasi hieno 3550€ lahjoitus Heinolan etsivälle nuorisotyölle.

Koulua ei enää paljoa ollut. Ja jäljellä olevat opinnot kävivät vähiin, ennen kuin loppuivat pääsiäisen aikoihin. Yhtenä kevään kohokohtana oli yllätyspolttarit yhdelle kämppiksistä. 

Keväällä viimestä kertaa pakkasin kämpästä kamani pois ja Yariksen takapaksi täynnä tavaraa lähdin kohti kotia. Ensimmäisenä vuonna opistolle olin tuonut vanhan pakastimen (250litrainen), jonka nyt luovutin uusien ykkösten, nykyisten kakkosten käyttöön. Kuulemma hyvin on toiminut yli 20 vuotta vanha pakastin.pakastin toiminut. 

4. Vuosi

Neljänteen vuoteen jäi roikkumaan anatomian ja ruotsin tentit. Odottavat keväällä kotona, joten ne rykäistään sit kasaan! Opparin viimeistely ja seminaari ovat maalis-huhtikuun agendalla. Syventävän työharjoittelun suorittamista miettiessä halusin tehdä jotain uutta ja nähdä maailmaa, joten tässä sitä ollaan. Olisinhan mä voinut tehdä tutusta ja turvallisesta kiertuepäällikön touhusta raportit, mutta olisiko sitten ollut mun tapa tehdä.

Summa summarum

+Uusia kokemuksia urheilusta ja liikunnasta

+Elämä opistolla, ainakin mä tykkäsin siitä

+Paljon uusia kavereita

+Mielettömiä elämyksiä ja itsensä rajoille viemistä

-Nytkö se jo loppuu? 

T. Sini

Pikakelaus part 3 - Reissu

Tässä kootusti muutamia otoksia menneestä reissusta, tulevaa odotellen. Vuosi vaihtuu Rayan porukan sekä Sonyan, Antin ja Juhon kanssa. Uudenvuoden päivä meni turistitouhuissa Sonyan, Antin ja Juhon kanssa. Kiitokset heille vielä vierailusta!

Hyvää uutta vuotta! 

T. Sini

P.S. Tää postaus oli tarkoitus julkaista jo uutena vuotena, mutta jonkun oikun takia vasta nyt hokasin, ettei ookkaan julkaistuna... (Tekniikan ihmelapsi asialla :D )

Kahden T:n postaus

Tapaninpäivään liittyy monia perinteitä ja muistoja. Meidän perheessä tapaninpäivää on perinteisesti vietetty Suomessa ollessamme isän vanhempien luona syömällä hyvin ja nauttien läheisten seurasta. Osassa koteja tapaninpäivän merkitys muuttui kymmenen vuotta sitten, kun maanjäristyksen seurauksena syntyneet hyökyaallot, tsunamit, iskeytyivät Intian valtameren rannikoille ja tuhosivat laajoja alueita muun muassa Thaimaassa ja Indonesiassa. 

Phuketin alue koki myös kovia tuolloin ja kovia koki myös turistien suosima Khao Lak hieman Phuketista pohjoiseen. Täällä olen jutellut ja kuullut tarinoita tuosta ajasta, ja vasta täällä paikan päällä on oikeasti ymmärtänyt luonnon voiman suuruuden. Karonin rannan aallot tönäisevät vedestä nousevan henkilön kumoon kuin tulitikun, miten onkaan ollut, kun aalto on ollut koko rannan levyinen ja korkeutta ollut pienen kerrostalon verran. Kovaa on tullut vedet ja jälki kuvissa ja videoilla sen mukaista.

Tapaninpäivän jälkeen tsunamin varoitusjärjestelmät rakennettiin vastaamaan tarvittavaa tasoa ja toimimaan oikein. Näiden avulla voidaan ennustaa ja nähdä meressä olevat muutokset ja voidaan ennalta ehkäistä tapaninpäivän kaltaisia ihmismenetyksiä. Kukaan ei tuolloin osannut arvata, että mitä meren pakeneminen tarkoittaa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoikin mielestäni hyvin maikkarin "Surun aalto" dokkarissa, että jos vesimassa menee pois, tulee se myös takaisin. Hänen itsensä mainitsema juristin logiikka toimi ikävä kyllä tässä tilanteessa. Surun aallossa näkyy Rayan Khao Lakin toimistoa ja vilkkuihan siinä tuttuja kasvojakin. Samoin, kuin Ylen 25.12. näytetyissä uutisissa...

Nyt kun on katsellut kymmenen vuoden takaisia uutislähetyksiä netti-tv:n kautta, on voinut vain ja ainoastaan hämmentyä siitä, miten pienessä mittakaavassa oli ensimmäiset uutisoinnit kertoivatn tapahtuneesta, jollain pahallakin tuhoalueella 1 kuollut ja 4 kateissa. Totuus oli kuitenkin hieman toinen ja annetut tiedot olivat ainakin varmoja. 

Meillä toimistolla eilen aamulla noin 10:25 kuului valtava poksahdus, jonka seurauksena meni sähköt poikki noin tunniksi. Toimistoa vastapäätä olevassa muuntajassa oli tullut oikosulku. (Sanokaa fiksummat mikä tullut :D ) Tämä muuntajahässäkkä tapahtui aika tarkkaan kymmenen vuotta taunamin jälkeen. 

Omassa päiväohjelmassani ei ollut minkäänlaista muutosta kymmenen vuoden takaisista tapahtumista, mutta Phuketissa ainakin Patongin rannalla oli ollut tapaninpäivänä muistotilaisuus ja tänään oli ollut muistojumalanpalvelus. 

En nyt ala sen enempää kirjoittelemaan tsunamista, kuten paikallisetkin ajattelevat se on mennyttä ja on ollut aika kääntää uusi sivu. Tapaninpäivänä vietettiin myös Pihapelipäivää, joka omalla kohdallani jäi pelailematta. Ehkä ensi kerralla helatorstaina olisi paremmin aikaa organisoida vähän höntsäpelejä jossain! Nyt mä käännän uuden sivun ja menen nukkumaan vastavaihdettuihin lakanoihini. Hyvää yötä!

T. Sini

Phi Phi vol. 1

Ekaa kertaa kuuluisilla Phi Phin saarilla. Aamulla pakattiin kahden retkikunnan kamat ja kohti Chalongin satamaa. Siellä asiakkaitten saavuttua alkoi matka pikaveneillä kohti Koh Khaita ja Phi Phitä, tai fi fitä, kuten jotkut kutsuvat. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä. Cahlongista Koh Khaille matka kesti noin 30min. Khailla pääsimme snorklaamaan rannasta ja monilla se olikin ensimmäinen kerta. Itselleni myös, kyseisessä paikassa. 45min snorkin jälkeen pikaveneen nokka kohti Phi Phin pääsaarta Donia ja Tonsain kylää. Juuri ennen satamaan tuloa käytiin ihastelemassa muun muassa apinoita mereltä käsin. 

Rantauduttuamme suunnattiin syömään, jonka jälkeen oli noin 2h aikaa kierrellä ympäriinsä. Itse en tällä kertaa lähtenyt kipuamaan ylös Phi Phi viewpointille, josta jokainen turisti käy ottamassa kuvansa siellä. Itse suuntasin parin tutun asiakkaan kanssa munkkikaupoille ja kiertelemään kylää. Yritin myös käydä moikkaamassa Märsky aikaista koulukaveria, mutta hän olikin päivällä ollut sukeltamassa, joten Hugo-Peikon sanoin "Parempi onni ensi kerralla". Aika kului ja etsin taas kaveriporukan ja kävimme uudestaan ostamassa munkit. Itse säästin munkit kotiin vietäväksi ja ne nautittiinkin Marjon kanssa saunan ja hieronnan jälkeisessä koomassa illalla. 

Ennen kotisatamaan paluuta kiertelimme vielä Phi Phin pienemmällä saarella ja katsastimme muun muassa kuuluisan Maya Bayn, joka tunnetaan The Beach elokuvasta. Iik, Leonardo DiCaprio on ollut siellä!? Kierroksen jälkeen etsittiin sopiva venesnorkkipaikka, koska vakkari mestassa oli aallonpoikasta hieman liikaa... Snorkit uiskenneltuamme takaisin veneisiin ja kohti Chalongin satamaa. Matka-aika noin tunti ja aika nopeasti se meni, vihdoin myös aurinko tuli esiin pilvien lomasta. 

Phi Phi on näkemisen arvoinen paikka ja toivottavasti pääsen käymään siellä vielä useamman kerran. Nyt voin myös asiakkaille hehkuttaa Phi Phin retkeä omien kokemusten perusteella ja suositella lähtemään edes suussa sulavien munkkien tähden! ;) 

Koh Khai eli kananmunasaari

Apinoita puissa, kuvan laatu vähän niin ja näin...

Tonsain kylän Tsunami-talo, joka on rakennettu palkkien päälle.

Kuinka ihana pieni ranta!

Maya bay, johon 200thb maksu ja päivässä jopa 2000 (kiinalaista) turistia. Harvinainen ranta, koska pitää maksaa sisäänpääsymaksu.

Nyt nukkumaan!

T. Sini

P.s. Käykää tykkäämässä facebookissa Sinin rinkassa, näet sieltä uusimmat kuulumiset blogin puolelta ja vähän muutakin!

Hyvää joulua!

Täällä jouluaatto mennyt alkuiltapäivään asti Pirates of the Asian retkellä merirosvona, josta kerron myöhemmin lisää. Kuvat tosin eiliseltä Rayan saariretkeltä. Vihdoinkin taitaa korvat kestää taas vedessä oloa! Nyt vähän rauhallista oleilua ja joulun fiilikseen pääsemistä. Illalla ollaan tyttöjen kanssa menossa syömään suomalaiseen ravintolaan jouluillallista.

Onhan tää vähän outoa taas olla ilman lunta ja kokonaan ilman rakkaita perheenjäseniä - sisaruksia, vanhempia ja isovanhempia, mutta myöhemmin varmasti otetaan skypellä yhteyttä, ajatuksissa ovat koko ajan!

Aivan kuten otsikkokin sanoo, HYVÄÄ JOULUA!

Toivottelee Sini <3

Perjantain mopoilut

Jos jollekin on vielä epäselvää niin olen työharkan aluksi käynyt vuokraamassa itselleni mopon, pikemminkin kevytmoottoripyörän. Tällä hetkellä menopelinä on Yamahan Fino, 114 kuutioinen ja skootterirunkoinen menopeli. Hyvin kulkee ja mukava ajaa. 

Perjantaina lähdettiin Susannan aamiaiselle Kata Villaan. Aamiaisen aikana heitin ilmoille idean, että lähdettäisiin etsimään Banana Beach nimistä paikkaa, jonka olin bongannut yhden tutun blogista. Tuumasta toimeen, meikäläinen huristeli takaisin Chalongiin ja nappasin rantsukamat mukaan ja takaisin Karonille ja Susanna menopelinsä kanssa mukaan. Pelkästään Karkea arvio suunnasta oli ja kohti pohjoista  lähdettiin ajamaan. Suunnistuksen apuna oli tienvarsi kyltit ja gps kännykässä, joilla pitäisi pärjätä.

Karon-Patong-Kamala-Surin-Bang Tao-lentokentälle vievä tie-pari uukkaria-Nai Thonin ranta ja BINGO! Banana beach! Löytyihän se kahden tunnin ajamisen jälkeen. Ja olihan se sen arvoinen. Tosin www.vonkessell.blogspot.com osoitteesta löytävän päivityksen jälkeen Phuketin rannat siivonnut sotilas juntta oli putsannut rantaravintolan, joten ruokaa piti lähteä hakemaan kauempaa, onneks syötiin vahva aamiainen. 

Ranta oli pieni ja suht rauhallinen, johon tuli pari polkua jyrkkää rinnettä pitkin sekä muutamia pitkähäntäveneitä. Ei siis mikään turistirysä. 

Jottei päivän mopoilut olisi ollut siinä, läolin lupautunut hakemaan Marjon lentokentältä, jonne vielä noilta suunnilta oli yli 20km. Lentokentällä tovi odottelua ja takaisin kohti Chalongia. Pitkällä matikalla nopeasti laskettuna matkaa tuli varmaan noin 150km. Ainakin. 

Kohta pitäs olla perillä, Susanna luotti mun suunnistustaitoihin! :D

Vähän selfietä vedessä, enkä muuten kastellut korvia! 

Tällä suunnistettiin, kartan voisi jostain nyysiä...

Ja miten sinne OLISI pitänyt ajaa... Matkailu avartaa ;)

Tänään ajellut vain Katan ja Karonin suunnilla ja huomenna keikkaa taas Patongilla Dinnerin muodossa.

T. Sini

Takaiskuja

Sunnuntaina työkeikkana oli matkatoimiston dinner-tilaisuus, joka on tervetulotilaisuuden ja hotellipäivystyksen välimuoto. Tilaisuus pidettiin Bangla Roadilla Patongilla. Parkkeerasin moponi Banglalle muiden mopojen kanssa riviin ja kiiruhdin dinnerille. Palatessani mopolle noin 1,5h myöhemmin näin, että moponi takarengas oli lukittu kettingillä. jeejee - NOOT! Ystävallinen siniliivinen mopotaksikuski tuli auttamaan ja sanoi, että hän kuljettaisi mut poliisilaitokselle ja takaisin 200thb eli noin 5€. Kypärä päähän ja kyytiin. Eipä auttanut jäädä miettimään.

Poliisiasemalla kyseinen kuski selvitti tilannetta thaiksi ja lopuksi pyysi mua istumaan pöydän ääreen, jossa toisella puolella tiskiä istui poliisi. Nopeasti poliisi kysyi nimen, iän ja kansallisuuden ja pyysi 500thb parkkisakkoa. Hieman eri luokassa kuin Suomen 60€ parkkisakot! Riihikuivaa tiskiin ja nimi paperiin. Vastaukseksi annoin vain etunimeni, ehkä parempi, ettei heillä olisi tarkempia tietoja. 

Takaisin mopotaksin kyytiin ja kohti lukittua mopoa. Matkalla kuski huikkasi liikennepoliisille tilanteestani ja pian mopolle saapumisen jälkeen poliisi tuli avaamaan moponi ja pääsin lähtemään kohti Chalongia. Sunnuntaina illalla nukkumaan mennessä vasen korva oli hieman aran oloinen ja ajattelin sen paranevan yön aikana. 

Viikko alkoi toimistolla hyppyvuorolla, eli 8-11 töissä, 11-15 vapaalla ja 15-19 töissä. Kituuttelin kuuteen asti korvan kanssa, jos olisin löytänyt sukkapuikon, olisi se mennyt korvasta sisään! Ymmärrän todellakin, miksi pienet lapset ovat itkun ja tuskan vallassa korvatulehduksessa. Kids, I feel you! Tässä vaiheessa marssin taas Dr. Thitin vastaanotolle. Aiemmin olin käynyt siellä kaksi viikkoa sitten maanantaina toisen korvan takia ja saanut jos jonkinlaista pilleriä. Pääsin nopeasti vastaanotolle ja hetkeä myöhemmin mulla oli kädessä harmaa-oransseja kapseleita viideksi päiväksi, jokaisena päivänä neljä pilleriä. Taas olo kuin edesmenneellä isomummolla. Kapselia poskeen ja toivottavasti pääsisin vihdoin eroon korvatulehduksista. Voiko korvan amputoida? Tämän kerran lääkärilysti kuatansi vain 250thb ja vierailu vastaanotolla kesti vain vajaat 30minuuttia kävelymatkoineen.

Kysyin Thitiltä, onko korvissa puhdistettavaa, johon hän sanoi kaiken muuten olevan ok. Paineiden tasauskin onnistuu ja tuntuu jopa helpottavan! Kaiken kukkuraksi viime viikon merettömyyden ja uimattomuuden jälkeen sain viikon lisää korvan kastelukieltoa. Voihan! No onneksi viime viikolla olin surffaamassa sieluni kyllyydestä, ke 1,5h, to 1,5h sekä perjantaina 5h! Jossain vaiheessa posatilen tarkemmin flowridaus/surffitouhuista taas! 

Nyt makoilen keskipäivän vapaalla O2:lla ja nautin auringosta!

T. Sini

Apua, kohta on joulu!

14.12. Ja kolmas adventti. Aika on edelleen mennyt kuin siivillä ja kohta onkin joulu. Tuleva high-season alkaa näkymään lisääntyvässä asiakasmäärässä ja turistien vilinänä kaikkialla. Seuraavat pari viikkoa ovat täällä varmasti hulinaa. Kuten aiemmin kirjoitinkin täällä ovat porot olleet kauppakeskusten lähellä parkissa jo hyvän aikaa. Kaupoissa joululaulut soivat repeatillä ja ovat korvamatona loppupäivän -.- Toisaalta rakastan joulun aikaa. Kotona Suomessa se onkin ollut rauhallista yhdessä oloa perheen kanssa ja tiettyjä perinteitä, kuten haudalla käynnit sekä hyvää ruokaa. Viime joulun jälkeen todellakin toivon, että Suomeen tulisi valkoinen joulu. Ainakin mulle lumi tuo joulun tuntua! 

Minkälaista joulun vietto ulkomailla? Aiemmin oon ollut vain lomalaisena useamman kerran Itävallassa ja yhden kerran Thaimaassa. Alpeilla jouluaattona on yleensä ollut aika rauhallista rinteessä, saa nähdä miten on asiakkaita jouluaaton kalaretkellä tai Pirates of the Asialla. Täällä ollaan töissä myös jouluaattona, kuuluu sesonkityön ominaisuuksiin.

Jouluna en ole ainakaan ajatellut syöväni kinkkua tai laatikoita, vaikka niitä täältä jostain saisikin... Saatan kotiin palatessani keväällä ilmoittaa, että jouluruokaa pöytään kiitos ;) Joululounaana on tullut syötyä Sveitsissä jättikatkarapu-kirsikkatomaatti-rucola pizzaa, Itävallassa fondueta ja Koh Changilla jättikatkarapuja illallisena. Olisikohan tänä vuonna vuorossa kana ja riisi :D

Itsenäisyyspäiväkin jo ehti mennä ja itsenäisyyspäivän aika tuo mieleen monia muistoja, kuten neljän vuoden takaiset ylioppilasjuhlani. Onko niistäkin jo niin kauan?! Vanhan yläasteeni opettaja otti minuun marraskuussa yhteyttä ja pyysi minua kirjoittamaan kirjeen heidän itsenäisyyspäivän juhlaan. Kirjeessä kiteytin omia ajatuksiani liityen tähän reissuun, koti-ikävään ja Suomeen. Tässä vielä kirje teille luettavaksi:

Tervehdys koko koulun väki!

Lähetän tämän kirjeen teille Thaimaan Phuketista, jossa olen tekemässä viimeistä työharjoitteluani liikunnanohjaaja opintoihini liittyen suomalaiselle sukellusyrityksellä, Raya Diversilla. Olen nyt ollut hieman yli kuukauden reissussa ja sitä on jäljellä vielä reilut kolme kuukautta. Mun osalta siis talvi jää välistä. Talvia tulee kyllä! Paikallisia on hauska kummastuttaa kertomalla Suomen talvisista olosuhteista. Lumi täällä 30 asteen helteessä kuulostaa heistä omituiselta, eikä heidän ymmärryksensä pakosti riittäisi tajuamaan, mitä oikeasti tarkoittaa puolitoista metriä lunta ja 25 asteen pakkanen. Välillä kovat pakkaset olisivat mukavaa vaihtelua tähän +30-35 asteeseen, uskokaa tai älkää!

Olen ensimmäistä kertaa kaukana lähimmäisistäni näin kauan ja kaukana, jopa neljä ja puolikuukautta Thaimaassa. Mutta pidemmällä aikajanalla tarkasteltuna tämä reissu on vain yksi hujaus ihmiselämässä. Koti-ikävä ei ole päässyt yllättämään, ehkä siihen on syynä skype ja muut nykyajan sovellukset, joilla on helppo kommunikoida pidemmänkin välimatkan takaa läheisille. Ikävä ja muutama kyynel kyllä tuli puseroon sinä päivänä, kun lähdin matkustamaan kohti Phuektia. Ja löytyyhän multa pahan päivän koti-ikävän varalle jääkaapista edelleen yksi levy Fazerin sinistä. Sitä ei ole vielä tarvittu. 

Phuketissa olen saanut uuden perheen ympärilleni, Rayan perheen. Eihän se tietenkään korvaa sitä perhettä ja ystäväpiiriä, mikä mulla on Suomessa, mutta täällä se on oleellinen osa elämääni ja varmasti osa näistä ystävyyssuhteista kantaa pidemmällekin, kuin pelkästään tämän työharjoittelun ajan.

Hyvän ruoan ystävänä nautin paikallisista erikoisuuksista ja rohkeasti olen maisitellut uusia ruokia, kuten friteerattuja toukkia. Kuitenkin välillä mieli tekisi savulohta ja perunamuussia, niiden vuoro on sitten maaliskuussa. 

En ala tässä venyttämään teidän itsenäisyyspäiväjuhlaa sillä, miten olen päätynyt tänne tai mihin aion mennä. Kuitenkin rohkaisen jokaista myöhemmin tulevaisuudessa lähtemään opiskelijavaihtoon tai työharjoitteluun ulkomaille tilaisuuden tullen. Se avartaa maailmaa uudella tavalla ja antaa kokemuksia ja oppia, jota ei koulun penkiltä saa tai rahalla voi ostaa. 

Vaikka kuulostaakin kliseiseltä, on lähdettävä, jotta voi tulla takaisin, mutta niin se on. Nyt sen ymmärrän paremmin, kuin ennen. Osalla matka uuteen ja mahdollisesti tuntemattomaan kestää viikoista, kuukausiin tai jopa vuosiin, mutta aina meillä on paikka johon palata, itsenäinen Suomi. 

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä kaukaa toivottaa Sini

Näihin sanoihin on hyvä päättää ja samalla laittaa iPadi pois ja alkaa nukkumaan, kahdeksan tunnin päästä alkaakin jo toimistolla työt...

T. Sini

Täydellinen aloitus vapaapäivälle!

Miten päivä jatkuu?

Eilen illalla oltiin porukalla keskiviikon surffilla ja päivällisellä Surf Housella. Itsellä kertoja täällä on nyt laskujen mukaan 5+tämä aamu. Illan setistä kun en saanut tarpeekseni niin päätin tulla aloittamaan aamuni 1,5tunnin setillä. Nyt kastui pelkästään kaatumisten takia! Tässä muutamia kuvia aamun setistä. 

Koko ajan tuntuu, että oppii lisää ja viime viikon AHAA-elämykset ovat olleet ihan parasta! Pitää uskaltaa testata uusia juttuja ja epäonnistumista ei pidä pelätä, kaikki ryllivät ja se kuuluu asiaan! Enää niskat eivät ole olleet kipeät ja silloin tällöin kolahtaa pahemmin. 

Hups

Ihan itte! 

Pysyn pystyssä...

T. Sini

Viikon summailua

Taas jo perjantai, miten se aika näin nopeasti menee? Tässä vähän viikon kuulumisia.

Sunnuntaina mulle saapui kaveriksi Viivi, keneen tutustuin Rayan Suomessa järjestetämässä infossa. Viivi oli tullut tänne pariksi päiväksi saamaan lisää oppia mm varausjärjestelmästä, jota käytiin läpi maanantaina toimistokoulutuksessa. Sunnuntaina lähdettiin porukalla käymään Phuket Townin Weekend Marketeilla. Yllytettiin Marjoa maistamaan hyönteisiä ja siinä samalla maistoin pari toukkaa, ihan syötäviä olivat! Kuva alla todisteena!

Maanantain koulutukseen sitten, erilaisia turnauksissa käytettäviä tietokantoja on tullut aiempien kesien aikana käytettyä ja nyt pääsen käyttämään taas uutta tietokantaa, tosin ei turnauksiin liittyvää. Varausjärjestelmän käyttäminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta tarkka sen kanssa pitää olla! Maanantaina tehtiin kuun alkuun kuuluva inventaario myymälän puolen tuotteista. Tuli mieleen lentisjoukkueen inventaariot Korson S-marketissa, kun laskettiin äidinmaitokorvikkeita ja jäisiä katkarapuja! Maanantaina illalla syömisen jälkeen lähdettiin istuskelemaan saunalle, tekipä hyvää! 

Maanantaina aamulla ennen töitä poikkesin lääkärillä näyttämässä edelleen ikävän tuntuista korvaani, johon sain minigrip-pusseissa lääkkeitä, joilla pitäisi tulehduksen lähteä pois. Alhaalla toinen kuva, jossa on osa lääkkeistä, oli olo kuin vanhalla mummolla, kun noita popsii. Minigrip pusseissa lukee ohjeet miloin, monta ja miten tabletit nautitaan. Toivottavasti alkaisi pikku hiljaa helpottamaan. Varmistin vielä lääkäri Thitiltä, että miten snorklaamisen ja uimisen laita, johon hän vastasi "yes, yes", kuitenkin lisäten "no diving in one week and before going there, show your ear again". Näillä ohjeilla viikkoa eteenpäin!

Tiistaina aamulla käänsi Viivi vielä kylkeä ennen seiskaa, kun lähdin toimistoa kohti ja luvassa oli saariretki Rayan saarelle. Veneellä kävi kuhina, kun oli sukeltajia, kurssilaisia ja snorklaajia. Alkaa high-season lähestymään! Paluumatkalle saatiin vielä mukaan muutamia transfereita takaisin Phuketiin. 

Keskiviikkona olin päivän toimistolla ja tutuksi tuli punainen Nokian toimistopuhelin, johon vastailin ja otin vastaan varauksia. Myöhemmin aamupäivän aikana, kun toimistoon saapui lisää toimiston tyttöjä tein muita tarvittavia hommia, kuten evakuiointitaulujen siirtäminen uudelle pohjalle ja niiden tietojen tarkastaminen ja korjaaminen. Silppuriin upposi yksi korillinen paperia ja kopiokone lauloi 500 bussiesitteen verran, jotka taittelin vielä kahtia. Hommaa siis riittää toimistossakin!

Illan suussa menin katsomaan, kun Marjo harjoitteli skootterilla ajamista parkkiksella, jonka jälkeen uskaltauduin hänen kyydillä Katan Surf Houselle. Heti ensimmäisenä Surffille päästyäni törmään suomalaisiin tuttuihini ja vaihdan kuulumisia. Pikaisesti ruokaa naamariin ja flowridingia varten lippu tiskiltä. Kahden viikon tauon jälkeen tuntuma oli tosi hyvä ja olin jopa tosi tyytyväinen siitä, miten meni. Milloin pääsee uudestaan?!

Torstaina snorklaamaan Patokin lahteen Rayan saarelle. Leppoisa päivä oli, kun mulla oli vain yksi asiakas. Sain pitää hänelle tarvittavat briiffaukset ja päästiin snorklaamaan. Aamun pakkaaminenkin meni mukavan helposti, eikä kamojen huollossa iltapäivällä montaa hetkeä nokka tuhissut. Päivän aikana hypittiin porukalla Bellan yläkannelta, sivusta ja sukelluskannelta. Pitää vissiin vähän hioa vielä etuperin volttia, aina tuntui jäävän vajaaksi...

Torstaina illalla kävin ensimmäistä kertaa nostamassa seinästä rahaa. Onneksi, en ole laskenut talouttani sen varaan! Eli jos olette lähdössä reissuun, niin ottakaa mukaan reilusti euroja, niin säästyy hiusten harmaantumiselta, kun ei tarvitse miettiä toimiikohan kortti tässä automaatissa ja paljon tänään sieltä saisi ulos! Rahan nostamisen jälkeen suunnistin vielä kohti Villamarketin yläkerran jalkahoitolaa, joka oli menossa juuri kiinni, voihan! Olisin niin ollut hemmottelun tarpeessa! No sitä odotellessa sitten! 

Jouluun valmistautuminen on täällä jo hyvässä vauhdissa ja joululaulut ovat raikuneet kaupoissa jo hyvän rahtusen. Nyt Villa Marketin eteen on ilmestynyt jouluvaloissa loistavia poroja ja joulukuusia... Maltan tuskin odottaa, miltä täällä näyttää lähempänä joulua... 

Nyt perjantaina aamupäivä vapaa ja illalla luvassa Sunset Cruise. Tänään thaimaassa vietetään myös Kuninkaan syntymäpäivää, saa nähdä mitä vaikutuksia sillä on päivän kulkuun vai näkyykö se mitenkään!?

Tässä vielä kuvatekstit, ylhäältä alaspäin

-Toukan maistamista Weekend Marketeilla sunnuntaina

-Lääkkeitä

-Maanantain kotimatka

-Ridaus-selfie Marjon kanssa

-Flow ride in action!

-Jouluvalot ja poroja

-Joulutähtiä ja -valoja

T. Sini

Sitä, tätä ja tuota, kuulumisia siis!

Ennen syömään lähtöä olin ehtinyt raapimaan kasaan lähes valmiin blogitekstin, jota nyt ruoan jälkeen aloin etsimään. Tuloksetta. Voihan, nyt ois Marjon sanoin rynnäkkökiväärille töitä, no ehkä tästä taas oppii tallentamaan keskeneräiset tekstit... 

Tällä viikolla ohjelmassa ollut Rayan saariretki tiistaina, kalareissu keskiviikkona sekä infoja ja tervetulotilaisuuksia. Taas yksi viikko pulkassa. Huomenna sunnuntaina tuttuun tapaan day-off eli vapaa. Huomiselle luvassa ainakin aamiainen vakkaripaikassa Katan ja Karonin välissä sekä rannalla hengailua. Jos en huomenna menis nöyryyttämään venäläisiä miehiä biitsikentälle! ;D

Viikot menneet ja kohta on työharkkaa takana kuukausi. Tänään asiakkaalle voucheria kirjoittaessa tajusin, että kohta on jo joulukuu! Nyt jo?! No hotellin omistaja oli tänään kaivellut jo joulukuusen ja koristeet ala-aulaan, vissiin se jouluun valmistautuminen on alkanut täällä vielä paremmin hyvissä ajoin kuin koti-Suomessa. Vai onko kotona kuusi käyty jo hakemassa? :D Eilen, kun käytiin hakemassa eväitä pikku picniciä varten soi Villa Marketissa joululaulut, jotka ovat kaikkien ilona ja suruna ainakin kuukauden vielä. Jostain pitäs tonttulakkikin löytää, jotta saa (hassun) hauskoja joulukuvia pinnan alla ja pinnan päällä! 

Eilen siis syötiin sushi ja hedelmä picnic Phuketin eteläkärjessä Phrom Thep Capessa, jossa on kuulema maailman kauneimmat auringonlaskut tai ainakin Thaimaan kuningas on näin sanonut. Varmasti tulevina perjantai-iltoina tulen muiden Phuketin rayalaisten kanssa katselemaan tätä kaunista auringonlaskua Bellalta käsin, kun järjestämme perjantai-iltaisin tunnelmallisen sunset-cruisen. Auringonlaskun risteilyllä ihaillaan auringonlaskua parhailta pelipaikoilta eteläkärjen tuntumasta, jossa aurinko laskee punaisena mereen. Ja on muuten oikeesti hieno auringonlasku! Samsungin kännykällä otetut kuvat, eivät ihan anna oikeutta auringonlaskun kauneudelle...

Edelleen samsungin kännykästä ja goprolta Padille kuvien saaminen on hankalaa, niin pitää yrittää jossain vaiheessa tehdä paljon puhuttu kuvapostaus. Haastan itseni nyt lataamaan instagramiin joka päivä ainakin yhden kuvan. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten sitten voinkin lakata jaarittelemasta täällä... Ei vaiteskaan ;)

Aika mennyt nopeasti ja kohta huomaankin istuvani paluulennolla Suomeen, mutta siihen on aikaa vielä hyvä tovi, joten nyt nautin siitä mitä on nyt ja suunnittelen mitä kaikkea haluaisin nähdä ja tehdä. Sitä nimittäin näillä nurkilla riittää, eikä varmaan tämä yksi reissukaan riitä kaiken näkemiseen ja kokemiseen!

Nyt alkaa väriä olemaan jo ihan hyvin iholla. Maltan tuskin odottaa, minkä värinen oon, kun pääsen Suomeen maaliskuussa. Jos sitä jossain vaiheessa käyttäisi saippuaakin :D tän viikon aikana tullut tyylikkäät sortsirajat reisiin, joista vakavana tarkoituksena hankkiutua eroon asap! 

Nyt nukkumaan niin jaksaa huomenna viettää vapaata!

T. Sini

Sunnuntain biitsit ja keskiviikon kalat

Päivät on mennyt nopeasti ja ihan kaikkea en ole ehtinyt tekemään. (Lue:päivittämään blogia) tarkoitus oli kirjoitella oma postauksensa sunnuntaina päättyneistä Asian Beach Gameseista, joita kävin kattelemassa Karonilla. No aika kuluu ja koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain, joten yhdistän samaan postaukseen eilisen kalareissun kalajuttuineen.

Sunnuntai

Sunnuntaina perinteinen vapaapäivän aamiainen Kata Villassa Susannan ja Matin kanssa. Valinnan vaikeus taas oli, kun piti aamiaslistasta rastitella viisi, no vähän enemmän tuli taas valittua... Vahvan aamiaisen jälkeen suunnaksi Karonin ranta ja Asian Beach Games. Pelit alkoivat vasta puolen päivän jälkeen, joten kerkesin itsekin palloa läpsyttelemään. Joukko ihmisiä oli pelaamassa höynää ja kysäisin erän päätyttyä pääsisinkö mukaan. He kävivät vain pulahtamassa ja pääsiin pelaamaan. Mukana siinä vaiheessa siistä porukasta oli enää 3 miestä itärajan takaa. Vähän aikaa palloteltiin ja sain vähän tuntumaa palloon (oli muuten mikasan sisäpallo...). Peli alkoi ja aika tasoissa mentiin. Ekan syöttövuoroni aikana huomasin, että okei vähän vois höllätä. Erä loppui lopulta lukemin 21-8 ja itänaapurit toivottelivat hyvää päivän jatkoa ja menivät uimaan. Olis ehkä pitänyt pelata löysemmin, vaikka en todellakaan antanut kaikkeani. Tätä en myöskään heille maininnut :D

Hiekat pois iholta, rasvaa pintaan ja katsomoon. Tunnelmaa oli katsomossa kuin karnevaaleilla päivän aikana ja naisten finaalissa tupa oli täynnä. Pelasihan naisten finaalissa Thaimaan ykköspari. Pidin perin outona sitä, että koko tapahtuman päättäjäisiä vietettiin samaan aikaan kun Karonin rannassa ratkottiin biitsin finaaleja. No naisten finaali meni kolmanteen erään ja voiton vei isäntämaan harmiksi Kazakhstanin joukkue. 

Yleisesti turnauksen naisten taso oli kaikkea Suomessa pelattavan avoimen ja maailmalla pelattavan maailman kiertueen välistä, joten alkulohkojen tulokset olivat sen mukaisia. Nopealla vilkaisulla esim. Tadžikistanin pelaajilla ei ole kansainvälisiä ranking-pisteitä. Turnauksen kärkipään parit ovat pelanneet maailman kiertueella, tosin Japanin ja Kiinan ykkösparit eivät olleet turnauksessa mukana. Siinähän se päivä vierähti mukavasti katsomon penkkiä kuluttaen ja rusketusta saaden. Nyt väri vaihtunut rusketukseksi...

Pienellä hypyllä keskiviikkoon. Olihan tossa välissä hotellipäivystystä Patongilla sekä Rayan saariretkeä. Keskiviikkona pääsin kalaan. Aiemmat kalastuskokemukset ovat olleet virvelöinti laiturilta, mato-onginta rannasta ja veneestä sekä pilkkiminen. Saaliit olleet varsin vaatimattomia ja nyt pääsisi oikeasti näkemään vähän isompaa kuin vaaksan mittaista ahventa ja kämmenen kokoista lahnaa. Luvassa olisi vetokalastusta paikallisilla vehkeillä ja yleensä syötiin on tarttunut tonnikalaa, eikä tyhjin käsin ole aiemmin satamaan tultu. Meri oli tyyni, joten kalaparvien bongaaminen oli suhteellisen helppoa.

Parkymmentä minuuttia lähdön jälkeen kansipoika valmisteli syötit veteen. Pian yksi asiakkaista istahti penkkiin ja alkoi vetämään saalista kohti venettä. No ensimmäinen kala oli tonnikala, toinen kala olikin sitten joku myrkyllinen, joka viskattiin takaisin. Nämä eivät jääneet ainoiksi saaliiksi vaan tonnikalaa nyitiin veneeseen harva se hetki. 

Parin tunnin kalastamisen jälkeen saavuimme Raya Yain Siamin lahteen, joka Ruotsissa tunnetaan Bounty-lahtena. Siellä on kuvattu Bountyn mainos... Snorkkelit jakoon ja veteen. Oikea korva oli pari päivää ollut jo hyvän tuntuinen, mutta ehkä ois pitänyt pitää pää pinnan päällä. Oppia ikä kaikki. Lounaalla pääsimme maistamaan todella tuoretta tonnikalaa ja olihan se paljon parempaa, kuin mikään tölkistä syömäni. 

Iltapäivällä palailimme sataman suuntaan samalla kalastaen ja kalaa tuli. Päästiin myös todistamaan lentokalan liitelyä pinnalla, VAU! Vähän ennen rantaa Rayan saarella päivällä ollut Bella lipui meidän ohi sukeltajineen ja olimme satamassa vain vähän heidän jälkeen. Kamat kasaan ja toimistolle purkamaan snorkkivehkeitä.

Kalaretki oli hauska kokemus ja Kala-Matin reissulla kuulee kalajuttujen lisäksi ihan oikeita kalajuttuja. Mielenkiiinnolla odottelen, milloin seuraavan kerran pääsen kalatytön hommiin. Kuuleman mukaan keskiviikot menevät sesongin alkaessa mulla merirosvotouhuissa... Siitä sitten myöhemmin varmaan lisää.

Tänään ohjelmassa on parit tervetulotilaisuudet ja ennen niitä pitäisi vielä lukea OWD:n materiaalia, pestä pyykkiä ja käydä salilla. Saa nähdä ehtiikö kaiken tekemään. Tässä muutamia kuvia ja latailen taas jossain vaiheessa lisää.

T. Sini

Väsynyt, mutta onnellinen!

Kolmen päivän Open Water Diver kurssi sukellusten osalta paketissa. Mahtavat kolme päivää takana ja tulevaisuudessa varmasti hienoja sukelluksia! Niin siis nyt pitäisi lukea, tehdä tehtävät sekä tentti, ja sitten olen OWD luokiteltu sukeltaja. Eilen jatkoin siis kurssia ja tein kaikki kolme päivää putkeen. Kurssin aikana tutuksi tulivat nosteen hallinta, maskin pois ottaminen sekä tyhjentäminen veden alla sekä nouseminen eri tekniikoilla, muutamia mainitakseni. Tasapainoliivin pois ottamiset sujuivat helposti. Uskon, että tätä auttavat useat rinkan selkään laitot ja poisotot. Varsinkin ensimmäistä kertaa takaisin pukiessa tuli olo, että ihan kuin tämän olisi tehnyt joskus ennenkin! 

Päivät ovat alkaneet klo 7:00 kamojen pakkaamisella ja ysin aikoihin Bellalla taas kohti Raya Yaita. Koko kurssin teimme Patokin lahdella. Sukellusten aikana on saanut todellakin olla omissa ajatuksissaan ja miettiä asioita. Aluksi ajatukset pyörivät tiukasti hengittämisen ympärillä, mutta tänään huomasin, ettei regulaattoria todellakaan tarvitse pidellä kovaa hampailla. 

Sukellusten aikana bongailin: (kaikkea en tiedä ja muista ;) ) 

-kersanttikala

-siipisimppu, kutsutaan vissiin myös leijonakalaksi

-mureena x3

-nemo, pitäs selvittää sen oikea nimi :D

-sininen meritähti

-seepia

-papukaijakala

-cornetfish (en tiedä suomen kielistä nimeä)

Kolmantena päivänä toiselta sukellukselta noustessani toinen sukeltajaporukka kertoi nähneensä kilpparin. Oishan se ollut huikeeta nähdä kilppari jo nyt, mutta ei makeaa mahan täydeltä... Aikaa kuitenkin on.

Suosittlen käymään kurssin, jos tilaisuus tulee! Itse koin muutaman harjoituksen itseni haastamisena, mutta kun pääsee näkemään uusia juttuja niin on ne kaikki olleet sen arvoisia jo nyt! Tällä hetkellä oikea korva vähän vetisen tuntuinen ja kipuillut. Viime yönä heräsin kovaan kipuun. Tämän päivän korallisaaren retkeltä palaamisen jälkeen kävin apteekista hakemassa korvatulehdukseen lääkkeet.  Väsymyksen määrä oli eilen illalla aikamoinen ja nukkumaan mävin jo kymmenen aikoihin. Lepäillessä mennyt eilinen ilta. Saa nähdä missä vaiheessa ehdin saamaan OWD:n kirjallisen osuuden niin sitten olen virallisesti luokiteltu sukeltaja!

Kiitokset kurssikaverille Timolle sekä Kimmolle, että Annalle avusta veden päällä ja alla. Unohtamatta kouluttajina olleita Rikua ja Hessua. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan!

Tässä vielä muutama Annan ottama kuva. Seuraavalla kerralla mukana myös oma kamera! 

Ylimmässä kuvassa olen alhaalla ja kurssikaveri Timo ylempänä.

Keskimmäisessä kuvassa harjoitellaan pohjassa taitoja, vasemmalta Riku, minä ja Timo.

Alimmassa kuvassa "kaikki ok" muistaakseni turvapysähdyksellä noin 5 metrissä, vasemmalta minä, Timo ja Riku.

T. Sini

Nyt avautuu uusi maailma!

Mistä olenkaan jäänyt paitsi, kun en ole suorittanut sukelluskurssia aiemmin... No eilen illalla sain soiton, haluanko huomenna lähteä tekemään OWD-kurssin ensimmäistä päivää. Päätös syntyi nopeasti, piti vain varmistaa pari asiaa Suomen päästä. Aiemmat laitesukelluskokemukset ovat torsoksi jäänyt DSD Koh Changilla pari vuotta sitten, jäi ottamatta se pieni keltainen tabletti ja päivä meni kalanruokinta automaattina. Tällä reissulla olin päässyt Raya Yailla rannassa testaamaan laitesukellusta kouluttajan kanssa pariksi kymmeneksi minuutiksi rannan tuntumaan. Näiden kokemusten perusteella jota kuinkin tiesin, mitä tuleman piti ainakin hengittämisen osalta.

Aamu ei alkanut mitenkään loistavasti. Kellon piti herättää 6:00, koska toimistolla pitää olla 7:00. Heräsin 6:45 ja en ollut uskoa silmiäni, vartti aikaa olla toimistolla. Mitä herätyskellolle oli käynyt, no Samsungin herätys heittänyt sen seuraavalle päivälle/viikolle. Kamat kasaan ja tossua toisen eteen. Toimiston oven avaan 7:04 ja sit hommiin. Kamoja kasaan ja aamiaisen hakuun 7/11:sta sen jälkeen. Jännitys ei päässyt myöhäisen heräämisen takia päässyt yllättämään ja olin tosi hyvillä fiiliksillä. 

Laivalla katseltiin toisen oppilaan kanssa PADIn videota kurssiin kuuluvasta teoriasta. Videon jälkeen opettelimme laittamaan ilmapullon kiinni liiviin (BCD) ja tarkastamaan niiden toiminnan. Hyvä, että tarkastettiin, koska ensimmäisessä pullossa oli liian vähän ilmaa ja sain harjoitella pullon kiinnitystä liiviin toistamiseen. Mukaan otettavat painot testattiin sopiviksi. Laiva poijuun Patokin lahteen ja lonkkarilla snorklaajat rantaan ja toisella sitten me. Meitä oli tänään kaksi oppilasta, kouluttaja Hessu sekä Dive Masterin koulutusta käy Kimmo. Rannassa liivi ja pullo yhdistelmä selkään. On se Haglöfsin rinkka maalla mukava selässä, tosin vedessä painon tunne katoaa, joten aiva sama mitä painaa tai kantaa mukanaan.

Ensimmäistä kertaa kunnolla veden alle. Alkuun menimme vähän matkaa rannasta ja harjoittelimme polvillaan hiekkapohjassa muutamia taitoja. Osa oli aika viheliäisen tuntuisia ja suoran palautteen sai vedestä, jos vähänkin jotain teki väärällä tavalla. Ilkeimmän tuntuinen oli ilman maskia hengittely minuutin ajan. Sai siinä hetken aikaa keräillä itseäni ennen harjoituksen aloittamista. Sen jälkeen maski naamalla ja kaikki hyvin, voittajafiilis!

Harjoitusten jälkeen lähdettiin sukeltamaan kohti venettä. Matkalla näin muun muassa mureenan kurkkivan korallin kolosta. Hui! Syvimmillään kävimme noin 10 metrissä, eikä paineen tasaamisenkaan kanssa ollut mitään ongelmia, ainakin kun muisti tarpeeksi aikaisin ja usein tasailla. Ennen kuin pääsimme takaisin laivalle, jouduimme uimaan paattien joukossa, koska vene olikin kauempana poijussa. Ensimmäisen sukelluksen pituudeksi tuli 54 minuuttia. 

Ensimmäisen setin jälkeen leuat ovat vähän ilkeän tuntuiset  sekä purenta viturallaan, vissiin pientä jännittämistä ollut... Onneksi hengittämiseen tarvittavan regulaattorin suukappaleen voi vaihtaa ja ostaa omaan suuhun sopivan. Kamahomoilu saa siis jatkoa, tässä tapauksessa mukavuustekijä! ;)

Lounaan jälkeen päivän toiseen osuuteen. Koska lonkkari ei tullutkaan laivalle sovittuun aikaan, joten harjoitukset ehdittiin tekemään just ja just ja toinen sukellus tältä päivältä jäi tekemättä. Uusia taitoja opeteltaessa ohjaajan/kouluttajan tehtävä on luoda turvallinen ja mukava oppimisilmapiiri. Ei jäänyt mikää asia epäselväksi, kun käymme kurssin suomeksi. Tänään ainakin itselläni oli todella turvallinen ja mukava fiilis niin ennen kuin jälkeen sukeltamisen, kiitos tästä Kimmolle ja Hessulle! 

Pientä iltaluettavaa :)

Tässä vielä vähän selkokielellä käännettyjä lyhenteitä:

OWD = Open Water Diver

Laitesukelluksen peruskurssi, jossa tehdään neljä avovesisukellusta ja harjoitellaan perustaidot turvalliseen laitesukeltamiseen. Minimi-ikä 12 v. Kurssin jälkeen saa sukeltaa korkeintaan 18 metriin. Jatkokurssi on AOWD eli Advanced Open Water Diver.

http://www.rayadivers.com/site/padi-open-water-diver/

DSD = Discover Scuba Dive

DSD:ssä kokeillaan sukeltamista ja käydään tekemässä yksi tai kaksi sukellusta se harjoitellaan tarvittavia taitoja. Raya Diversillä DSDn jälkeen mahdollista jatkaa suoraan OWDn kakkospäivään. 

http://www.rayadivers.com/site/sukelluskokeilu-1-paiva/

Huomenna sitten kakkospäivään ja uusia juttuja haltuun. Nyt kuitenkin saunalle rentoutumaan!

T. Sini

P.S. GoPro on latauksessa, joten jos huomiselta saisi vähän kuvamateriaaliakin...

Biitsiä ja markkinoita

Aamulla reppu selkään ja mopon nokan suunnaksi Kata Villan aamiaispöytä ja Karonin ranta. Kata Villan aamiainen toimi taas ja omat lempparit alkavat muodostumaan. Siellä valitaan listasta 5 tuotetta ja Appiä näyttämällä tämä komeus maksaa vain 90thb (40thb=1€). 

Aamiaisen jälkeen jatkoin matkaa Karonilla pelattavan Asian Beach Gamesin biitsikenttien luokse. Koska alueelle vievä tie oli laitettu poikki kävelin kymmenisen minuuttia rantaa pitkin kohti kenttiä. Matkalla oli myös itselle täysin vieraan näköinen kilpailupaikka. Tällä paikalla näytti olevan kilpailijoita krokettimailojen näköisten mailojen kanssa pelaamassa minigolfmittaisia hiekalla olevia golfväyliä. Jos ehdin, tarkoitus on mennä tutustumaan muihinkin lajeihin. Ennen kuin lähdin seuraamaan otteluita oli pakko käydä pulahtamassa mereen, on se vaan niin mukavan lämmintä! 

Asian Beach Gameseissa näin Chrisin (kuvassa), joka oli Jyväskylässä pelatussa NEVZAn turnauksen tuomarina. Olipa mukava nähdä häntä, ainakin joku tuttu, kenen kanssa jutella turnauksesta ja vaihtaa kuulumisia. Myöhemmin iltapäivällä törmäsin erääseen lentopallotuttuun Suomesta, joka on lomalla Phuketissa ja oli saapunut seuraamaan turnausta. 

Päivän viimeinen ottelu alkoi jo ennen neljää, eikä edes pääkentän ympärillä ole iltapelejä varten iltavalaitusta, jossa voitaisiin pelata vaan kaikki pelit pelataan päivällä. Päivän viimeisenä otteluna miesten matsi, jossa vastakkain oli Thaimaa ja Iran. Ensimmäiset kaksi erää menivät jatkopalloille ja tilanteessa 1-1 pelattiin ratkaiseva kolmas erä. Kyllä oli mahtavaa seurata kuinka tyynet thaimaalaiset sekoavat urheilusta ja hyppivät, tanssivat ja kannustavat joukkuettaan. Tunnelma oli kyllä hieno! 

Pelien jälkeen alkoi Susannan metsästäminen. Vihdoin Susannan kanssa löysimme toisemme ja etsimme sopivan ruokapaikan. Ruoan jälkeen jatkoimme matkaa Chalongin kautta kohti Phuket Townin weekend marketia. Pienen etsinnän jälkeen vihdoin löysimme sinne! Vähän shoppailtiin. Kummatkin löysivät uudet mustat havainakset ja itselle tarttui vähän muutakin. No eipä ainakaan tarvitse kantaa aina reppua tai kulkea lenkkareissa! ;) 

Päivän kruunasi erään työntekijämme synttärijuhlat asuintalon kattoterassilla. Oli pimeetä ja suht lämmintä, varmaan +25! Taivalla näkyy tähdet ja ukkonen, ei hullumpaa! Kattopoolille varmasti "eksyn" uudelleenkin. Susannan kanssa vielä ennen kämpille menoa käytiin nappaamassa mun vakipaikasta banaanipannukakut. Nyt suihkun raikkaana ja after sunissa sekä kookosöljyssä uitettuna on hyvä mennä nukkumaan. Huomenna alkaa taas uusi työviikko. 

K

T. Sini

Työharkkarin vapaapäivä

Sunnuntai ja tämän viikon vapaapäivä. Eilen tuli kaksi viikkoa työharkkaa täyteen ja 2,5kk jäljellä, tulossa varmasti hienoja viikkoja! Nukkuakin sain tänä aamuna pitkään, joka mun tän hetkisillä tottumuksilla tarkoitti kasiin asti. Tosin olin heräillyt jo kuuden seiskan välissä ja todennut, että en todellakaan aio herätä vielä. Yön aikana oli joltain kaverilta tullut Suomesta viestiä ja keskustelua käytiin aika unenpöpperössä. Aikaeroahan on 5h, että mulla kello oli neljä ja Suomessa ei taidettu olla vielä menossa nukkumaankaan. Pitääkin kattoa, mitä tullut kirjoiteltua keskellä yötä! :D Ehkä olisi syytä muistaa laittaa Wi-Fit kiinni kaikista laitteista yön ajaksi.

Menneellä viikolla oli pari retkipäivää, pari infopäivää sekä toimistohommia, joten yksipuolista täällä ei ainakaan ole. Nyt on päässyt työrytmiin kiinni ja oppinut miten asiat tehdään, koko ajan oppii lisää ja lisää. Sitä vartenhan täällä ollaan.  

Laittelen edellisen parin päivän juttuja tänne vähän myöhemmin. Kohta aamiaselle Kata Beachin suuntaan ja mukaan sekä bikinit että aurinkorasva. Karon beachillä pelataan Asian Beach gamesit, joita varmaan menen myös katsomaan. Tänään olisi ohjelmassa biitsiä, YLLÄTYS!?! Illalla tarkoitus löytää skootterilla Weekend Marketeille Phuket Towniin. Eilinen suunnistaminen Phuket Townissa ei tuottanut toivottua tulosta ja tänään paremmalla suunnistamisella markkinoille. 

T. Sini

Mahti päivä venesnorkissa

Tämän päivän työvuorona oli venesnorkki Raya Yailla, joka tehtäisiin omalla Bella veneellä (ehkä paremminkin laiva). Ja tiedoksi, ei muuten oo mikään 6 metrinen purtilo, jolla on kivaa Saimaalla! Aamu alkoi totutusti kamojen pakkaamisella klo 7:00. Kamat mopon sivuvaunuun ja kohti satamaa kävellen. Matkalla 7/11 paikallista Gatoradea kuuman ja aurinkoisen päivän varalle. Venematka meni hyvin, eikä aallokkoakaan ollut, myrskyn jälkeen todellakin on poutasää. Päivään antoi oman haasteensa skandiasiakkaat, joiden kanssa keskustellaan englanniksi ja ruotsiksi. Alkaa pikku hiljaa se ruotsikin taipumaan ja muistumaan mieleen. Ehkä ihan hyvä, kun kotona odottaa tekemätön ruotsin tentti, Hups! 

Ennen kuin itse päästiin snorklaamaan Patakin lahteen tiputtelimme OWD ja AOWD kurssilaiset pariin paikkaan sukeltamaan ja Bella aamupäiväksi poijuun. Sit vaan sukelluspaita päälle, räpylät jalkaan, kelluntapukine kainaloon, maski naamalle ja hyppy 30 asteiseen veteen, ai että! Noin tunnin snorkin jälkeen takaisin laivalle ja siirto toiselle puolelle lahtea. Jennan kanssa saatiin idea mennä hyppimään alas veteen aurinkokannelta. Kyllä oli laivapojilla naureskeltavaa kun jännäiltiin reunalla hyvä tovi... Vihdoinkin uskallettiin ja olihan se hauskaa. 

Hyppelyjen jälkeen ruokaa ääntä kohti, tavalliseen tapaan kanaa ja riisiä. Lounasta sulateltiin pikkusen ja mentiin lillumaan veneen perästä mereen sekä hyppimään. Saatiin muutamia muitakin mukaan hyppimään vielä ennen snorklaamaan lähtöä, eikä Jennasta tai musta ollut voittamaan poikien pommihyppykisaa... 

Iltapäivän snorkki tehtiin toisella puolella lahtea kuin aamupäivän ja tämä puoli olikin itselle tuttu ensimmäiseltä snorkkireissulta. Iltapäivän aikana bongattiin ainakin Cornetfish sekä mustekalaa muistuttuva merenelävä, pientä hakemista vielä nimissä. Paljonhan siellä oli taas nähtävää, mutta kaikkien nimiä vaan en tiedä ja muista. Ehkä niitä on oppinut lisää tammikuun loppuun mennessä ;) 

Paluumatka meni mukavasti ja osa punnerrushaasteen punnerruksistakin tuli tehtyä sukelluskannella. Oli taas paikallisilla venepojilla naureskeltavaa... Nyt on keinuttanut laivalta tulon jälkeen, saa nähdä missä vaiheessa ei tunnu enää. Ihon pinta ei ole palanut (otsasta ehkä ihan vähän), vaan päivettynyt ja Veskun laulamat rusketusrajatkin löytyvät! Tänään kyllä kelasin, että oli aivan paras päätös lähteä tänne työharkkaan, voiko enää olosuhteet parantua?!

Koska tänään on keskiviikko otan taas suunnaksi Katan Surf Housen. Jos tämän illan surffailujen jälkeen ei ois niskat yhtä pahassa jumissa kuin viime viikon session. Nyt kolmatta kertaa sinne menossa ja saa nähdä pysyykö pystyssä, vai keräilenkö joka kerta itseäni ylhäältä suvannosta.

Yhteenvetokuva tän päivän touhuista löytyy instagramista ja laitan tänne jossain vaiheessa (massiivisen) kuvapostauksen, kun saan kaikki kuvat fiksusti jollekin laitteelle. 

T. Sini

Ekat allasinfot

Eilen toimistossa staffin seuraavan päivän työjärjestykseen oli mainittu mun kohdalla Pool x2. Tämä tiesi siis sitä, että tänään olisi luvassa kaksi eri hotellin allasinfoa kouluttajan kanssa. Mä kiertelisin altaalla ja samalla kouluttaja sukelluttaisi sukelluskamojen kanssa altaalla laitesukelluksesta kiinnostuneita hotellin asiakkaita. 

Ensimmäisellä altaalla sukeltamista kävi testaamassa muutamia ihmisiä ja saa nähdä saadaanko heiltä myöhemmin varauksia. Tunnin allasinfon jälkeen bcp ja pullo lava-auton perälle ja takaisin kohti Chalongia. Pikainen lounas, josta keula kohti toista hotellia Kata Beachillä. Hotellilla oli kaksi allasta, joista toiselle jäi kouluttaja ja mä menin kiertelemään toiselle. Tämä järjestely tuntui toimivan, kouluttajan paikalla olo sai muutaman kiinnostumaan ja samalla mä sain toiselta altaalta pari ihmistä testaamaan sekä yhden perheen varaamaan snorkkiretken. Ei hullummin! Muutamia potentiaalisia asiakkaitakin saatiin, joten nyt odotellaan, tulisiko varaussoittoja toimistolle...

Allasinfoja tehdään pari kertaa viikossa ja ne ovat yksi tapa kuulla Raya Diversin retkistä ja kursseista. Raya Divershan ei tarjoa pelkästään sukelluskursseja ja hupisukelluksia, vaan tarjontaa on koko perheelle tai kaveriporukalle, kaikkien ei tarvitse sukeltaa tai snorklata. Tähän mennessä olen kirjoitellut vain Raya Yaista, mutta retkikokemuksenikin varmasti kasvavat seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana! 

Kaksi viikkoa on siitä jo, kun sanoin heipat perheelle, kavereille ja syksyiselle Suomelle. Aika on mennyt nopeesti ja kohta alkaakin joulukuu ja katukuvaan ilmestynee porot ja korvissa soi Jingle bells. Joulun jälkeen on enää reilu kuukausi töitä :) Äsken skypettelin vielä tädin kanssa ja suunnittelin harkan jälkeen tulevan loman kohteita, joista yksi tulee olemaan Bangkok. Jonkun matkatoimiston slogan taisi olla "Sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa!" Tottahan tuo on! Nyt nukkumaan niin jaksaa huomenna tutustua uusiin juttuihin toimiston puolella :)

T. Sini