Lentiskausi 2015-2016

Hetken aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta ja talvi ehtinyt kevään kautta vaihtumaan jo aika kesäiseksi, ainakin pääkaupunkiseudulla. Kiirettä on siis riittänyt ja vuorokaudessa tunnit tuntuneet välillä loppuvan kesken ja senkään takia en ole ehtinyt kunnolla kasaamaan touhujani tänne. No nyt niitä sitten tulee… Joudun hieman jakamaan niitä osiin, jotta saan tän mun hitaan netin kanssa ne myös tallentumaan ja julkaistua. Muutama julkaisukin mennyt jo harakoille.

Nyt käyn läpi menneen lentiskauden, mutta muutakin on tulossa jo lähipäivinä toivottavasti

Noin vuosi sitten laitoin kasvattaja seurani naisten edaustusjoukkueen valmentajalle viestiä, saanko tulla vierailemaan treeneihin. Pian huomasin käyväni punttitreeneissäkin ja yhtä nopeasti ostoslistalle ilmestyi myös uudet pelikengät, lenkkarit ja painonnostokengät. Hups, se oli menoa sit!

Kävin vähän juttelemassa

Mistä lähdin liikkeelle

Pohdiskelin omaa tilannettani ja aloin kasaamaan elämääni pelaamisen ympärille, kun opiskelupaikka Jyväskylästä jäi saamatta viime keväänä ja päätin jäädä kotikonnuille Korsoon. Vedossa pelaaminen oli siten luonnollinen ratkaisu.

Kesän aikana ehdin osallistumaan vaihtelevasti treeneihin. Punttia paljon, lajia vähän ja mäkitreenejä jonkin verran. Toisaalta lajillisesti tiesin pärjääväni, lukioaikana hankitut pohjat auttoivat ja tuntuma palatui helposti. Tietenkin kesään kuuluva biitsin viikkokisa oli osa mun harjoittelua ja kauden aikana huomasin monissa tilanteissa, että siitä on ollut hyötyä. Joukkueen ja valmentajan kanssa asetettiin syksyllä kova tavoite, joka siinä vaiheessa vaikutti ihan jopa realistiselta. Siinä vaiheessa kaikki olivat ehjinä ja täynnä intoa. Kaikilla oli suuri motivaatio tehdä töitä tavoitteen eteen ja edellisellä kaudella pelit olivat joukkueella loppunut liian aikaisin, joten hampaan koloon olikin jäänyt jotain…

Akilleen kantapää, eikun Sinin olkapää
Kausi lähestyi ja kaikki oli kunnossa. Ainakin piti olla. Jostain syystä mun oikea olkapää (lyöntikäsi) kipeytyi ja päätin hakeutua lääkärille. Olkapäästä otettiin röntgen ja ultra, joista selvisi se, että luut ehjät, mutta limapussi hieman turvonnut. Lepoa olkapäälle, pelit ja treenit vähenivät ja olin muutamissa peleissä mukana myös passarin roolissa, kun passareista oli pulaa, vaikka alkukaudesta ringissä oli jopa 3 passaria.

Viistoon

Syyskausi oli omalta kohdalta rikkonainen ja joukkue pelasi itsensä alkulohkon voittajaksi ja olihan se hienoa päättää syyskausi 3-0 voittoon kotisalissa kokeineita WoimaMammoja vastaan. Käsi alkoi kestämään ja kuitenkin joulutauko tuli hyvään väliin. Reilu viikko Alpeilla  ja muutama päivä Lapissa antoivat hyvän pakkolevon olkapäälle ja kevät kauteen pääsin liikkeelle ehjänä. 

Runkosarjan aikana valmentajamme Kaitsu lupasi, että menee avantoon, jos voitamme alkulohkomme ja niinhän siinä sitten kävi. Tästä pääset katsomaan KAITSUN LUPAUKSET.

Salpiksen kaataminen ylemmän jatkosarjan ottelussa kotona

Syöttämässä

Kevätkausi ylemmässä jatkosarjassa

Ylempi jatkosarja oli omissa käsissä ja peli kulki hyvällä sykkeellä. Notkahduksina oli vieraspeli Hollolassa Salpista vastaan sekä kauden pisimmäksi pelimatkaksi jäänyt Hämeenlinnan visiitti, joista tuli harmittavat vierastappiot. Vierastappioiden takia jäimme ylemmän jatkosarjan lohkossamme kakkosiksi, joka tarkoitti sitä, että puolivälierissä vastaan tulisi joku joukkue, joka voitti oman lohkonsa. Koska puolivälieräparit muodostettiin maantieteellisesti pääsimme pelaamaan PuMaa vastaan, jossa pelasi tuttuja lukioajoilta Märskystä, kun harjoittelin lukio-opintojen ohessa Etelän alueen valmennuskeskuksessa.

Puolivälierät

Puolivälieräsarja alkoi vierasottelulla, jossa ensimmäinen erä oli täysin meidän hallintaa ja veimme sen nimiimme 25-16. Toinen erä karkasi PuMan passarin syöttövuorolla ja emme saaneet enää kiinni. Kolmannessa ja neljännessä erässä kuuluisa oma peli oli sen verran tahmeaa, että ensimmäinen osaottelun vei nimiinsä PuMa. Tosin päätimme, ettei taistelu olisi tässä vaan seuraavan viikon sunnuntaina pelattavassa kotiottelussa pelattaisiin ottelu ja sen jälkeen lisäerä. Treeniviikko sujui hyvin ja tekemisen meininki oli hyvä. Kuitenkin ottelu päättyi PuMan voittoon ja meidän kausi myös ottelun myötä.

Viimeisen kuukauden kaudesta jouduin pelaamaan kuumageelillä ja tulehduskipulääkkeitäkin meni kurkusta alas enemmän kuin laki sallii. Lääkärissä kävin ja sulkapallomaajoukkueen lääkärin sekä ortopedin mukaan kaiken pitäisi olla ok, mutta kilometrit alkaa jo näkymään. Enhän mä ole kuin 24, eikun 25…

Näillä mentiin

Mehiläisen odotushuoneessa

Kuntoutus ja SM-kulta
Nyt on olkapää ollut levossa ja fyssari sain luvan pelata huhtikuussa olleet Opiskelijoiden SM-kisat, joista mukaan tarttui SM-kulta! Olihan se ihan sairaan siistiä! Voitettu SM-kulta hieman paikkasi omalta kohdaltani heikosti mennyttä sarjakautta.

SM-kulta maistuu hyvälle!

OSM-kisojen mitalien jaossa, taaempana finaalin vastustaja Liikunnan Riemu

Onnittelut Hesan naisille naisten OSM-kullasta! #osm2016 @yleurheilu @FinnVolleyBall @sinironnqvist pic.twitter.com/q5uh7Nx6YP

— OLL (@Liikuntaliitto) 17. huhtikuuta 2016

Nyt ja ensi kausi?

Tuleva kausi on hieman pimennossa vielä, mutta asiat selviävät moneltakin osalta toukokuun ja kesäkuun aikana. Nyt kevään aikana ollaan treenailtu niin puntilla kuin ulkonakin. Eräänä lauantaiaamuna Kaitsu antoikin tehtäväksi paikalla olleille eli Hennikselle ja mulle tehtävän suunnistaa Kuusijärveltä Bisajärvelle. Suunnistaminen oli taas pitkästä aikaa kivaa! Tällä hetkellä punttitreenit ja omatoimiset pyörii ja lähipäivinä alkaa ensi kausi selviämään, pala palalta.

Kaitsu´s lauantaiylläri SUUNNISTUSTA

Luvassa on postauksia kevään ja talven touhuista. Isojakin muutoksia on tapahtunut mun elämässä, joten stay tuned! ;)

T. Sini

Uusi vuosi Lapissa

Talvi mennyt nopeasti ja hiihtoloma oli ja meni. Tällä kertaa olin hiihtoloman kotioloissa. Reissun päälle en nyt ehtinyt, en edes mökille, mutta onneksi sinne ehtii myöhemminkin. Ainoa reissu vähään aikaan oli reilu viikko sitten, kun kävin Sonyan luona Pohojanmaalle. Kuitenkin nyt kotona ollessa sain viimeistelyä postauksen liittyen edelliseen reissuun eli uuden vuoden viettämiseen Ylläksellä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Olikin aikamoinen Pohjosen reissu Heinin kanssa. Varattiin siis joulukuun puolessa välissä uuden vuoden reissu Lappiin. Lennot otettiin Kittilään ja majoitus Ylläkseltä. Päädyttiin Äkäslompolossa olevaan Äkäshotellin, jossa oon ollut kaksi kertaa aiemmin, tosin en juuri samanlaisessa huoneistossa. Varausta tehdessä päätettiin ottaa valmispaketti, jossa on majoitus saunallisessa hotellihuoneessa ja paketti sisältäisi myös 4 päivän hissilipun Ylläkselle sekä puolihoidon eli aamiaisen ja illallisen. Päätettiin mennä helpointa tietä!

Helsinki-Vantaalla nokka kohti pohjoista

Matka lentokentältä Äkäslompoloon on vajaa tunnin verran ja meitä onneksi oli vastassa joukkuekaverini Hennis. Kiitos vielä Hennikselle kuljetuksesta! Samalla kerralla käytiin Jounin kaupalla ostoksilla. Pikavisiitti tuli tehtyä myös A-marketin puolelle uuden vuoden juomia ostamaan.

Hotellilla marssittin respaan, jossa odottikin tuttu naama, kun respan tiskin takana olikin opaskurssilta tuttu Annina. Pikainen kamojen purku kämpillä, laskukamat niskaan ja ensimmäisellä ski bussilla kohti Y1, jossa kävimme hakemssa hissiliput vuokraamon puolelta. Jos vain omasta taskusta löytyy toimiva ski card kannattaa se pitää mukana! Harmiksemme kuitenkaan Äkäslompolon puolella hissejä oli vain vähän auki. Jokerihissin yläasemalla kävimme ja näkyvyys oli heikko ja tuuli pöllytti irtolunta, joten laskemisesta ei päässyt suuresti nauttimaan. Parin tunnin jälkeen Heini hyppäsi Ski bussiin ja mä laskin kämpille jalkakäytävää pitkin, jota ei oltu hiekotettu. Matka olisi laudalla ollut hikinen...

Keskiviikkona rinnepäivän jälkeen hotellille ja saunomisen jälkeen syömään. Olimme jo bonganneet, että heti keskiviikkona Pirtukirkossa on esiintymässä Vicky Rosti ja tultiinhan me sitä pihan poikki kuuntelemaan. Koska ainakaan allekirjoittanut ei ole koskaan nähnyt revon tulia lähdettiin Vickyn keikan jälkeen pihalle kurkkimaan, josko nyt näkyisi. Huono onni revontulien suhteen jatkui ja taivas oli pilvessä. Ulkoilun aikaan Hennis olikin yhteydessä ja ilmoitti, että on porukkansa kanssa tulossa Pirtuun, joten ulkoiluvaatteet takaisin bilevaatteisiin ja Pirtuun.

Torstaina lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle ja päätettiin jäädä Äkäslompoloon, jos siitä pääsisi laskemalla toiselle puolelle. No onneksi siirtymä oli auki niin päästiin laskemalla toiselle puolelle. Olihan se hieman hasardia yrittää seurata reittiä, mutta onnellisesti päästiin alas Ylläsjärven puolelle.

Löytyykö Heini kuvasta

Illalla rinnepäivän jälkeen sauna päälle ja illallisen pariin. Onneksi otimme puolihoidolla, koska uudenvuodenaattona meillä oli neljän ruokalajin illallinen, joka kuului pakettiin! Alkupalaksi blinejä sienisalaatilla ja siianmädillä seisovasta pöydästä niin sai ottaa kunnon kauhallisen mätiä :D Alkupalan jälkeen shamppanjasorbetti puhdistamaan suuta. Pääruokana mulle tuotiin poron ulkofilettä, namii! Ja jälkkäriksi oli moussea ja kakkupala kahvin kanssa. Tämän herkuttelun jälkeen olikin valmis pyörimään hotellihuoneeseen ja saunaan!

Uuden vuoden aaton alkupala - Blinejä siianmädillä :P

Pääruokana poron ulkofilettä ja puikulaperunamuusia sekä kasviksia

Uudenvuodenaatto iltana biitsikaverini Meri tuli kaverinsa kanssa meille istuskelemaan. Puolen yön ilotulitukset kurkittiin vielä ikkunasta ja heti sen jälkeen kirmattiin Pirtukirkkoon Aikakoneen keikalle. Vanhoja biisejä vetivät myös ja tunnelma oli jossain määrin nostalginen. Keikan jälkeen jäätiin vielä pyörimään pirtukellariin, jossa törmäsin muutamiin tuttuihin. Kuinka pieni Suomi onkaan!

Uudenvuodenpäivänäkin lähdettiin rinteeseen, hieman myöhemmin tosin. Päätettiin lähteä suoraan bussilla Ylläsjärven puolelle ja laskettiin siellä. Näkyvyys oli edelleen tuhnusateen takia heikko. Rinteissä ainakin oli tarpeeksi lunta. Lauantaina oltiin viimeistä päivää rinteessa Ylläksellä ja käytiin kaakaolla Kammi 718, mikä on mukavan pieni ja tunnellmallinen. Ja yleensä aina täynnä. Olihan sinne hieman hankala suunnistaa sumu-sade-tuulessa, mutta löydettiin perille.

Perinteinen Tazza-kaakao Kammi 718:ssa

Gondoli

Sumua puurajassa

Ankkurihissillä ylöspäin... 

Liikkuminen Ylläs-Levi välillä olikin yllättävän hankalaa julkisilla. Ylläkseltä päätimme mennä bussilla Kittilän kentälle. Tästä löytyy Ylläs-Kittilä bussifirman sivut. Hinta on aikuiselta 15,10€. Bussit lähtee aina sopivasti lähtevien lentojen mukaan. Bussit hiihtokohteisiin Kittilän kentältä lähtee noin 45 minuuttia saapuvan lennon jälkeen. Päätettiin jättää laukut Kittilän kentälle säilytykseen, joka maksoi 4,5€ laukulta, joka ei ainakaan mun mielestä ollut paha. Koska me tultiin kentälle siihen aikaan, että lento olisi ollut lähdössä ja Levin suuntaan lähtevä bussi olisi lähtenyt vasta reilua tuntia myöhemmin, päätettiin sit mennä taksilla Leville. Hintaahan tuolle taksimatkalle tuli 30€.

Leville mentiinkin sitten aika pystymetsästä. Eipä hirveesti ollut kokemuksia tai tietoa alueesta, mutta nopeesti sen oppi hahmottamaan. Monet Levin rinteistä, varsinkin tunturinlaella, ovat siirtymäreittejä, joten aika paljon oli loivia rinteenpätkiä. Vauhtia sai ottaa suksilla ja laudalla varmasti vielä enemmän! Tuikku jäi kokeilematta, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten käyn siellä piipahtamassa!

Levin hiihtokeskuksen ympärille on kasvanut Alppi-tyyliin rakennettu, pienen kaupungin omainen kompleksi, josta löytyy varmasti kaikki mitä reissullaan tarvitsee. Huomaa selkeästi eron Levin ja Ylläksen välillä tyylissä. Ylläs on kylämäinen, kun taas Levi muistuttaa kaupunkia ja on hyvä kopio keskieurooppalaisesta Alppikylästä. Onhan se imago oltava kunnossa Maailman Cupin kisoja varten! Itsellä edelleen Ylläs on mieluisampi!

Laskupäivän jälkeen etsin Heinin kahvilan puolelta ja lähdimme syömään Pannukakkutaloon. Kuinka täyteen pystyikään tulemaan suolaisesta pannukakusta, makeaa ei jaksettu enää edes syödä. Jäi jotain ensi kertaankin... Leviltä saimme Heinin kanssa kyydin lentokentälle kaveriltani Henkalta, joka ystävällisesti vei meidät kentälle. Kiitokset vielä tässä myös hänelle! :)

Pannukakkutalo - Suosittelen!

Levi Black

Lapland Hotels Olos - Miten me tänne päädyttiin?

Hauskaa oli! :)

Nyt pitäs alkaa pakkaamaan pelikassia ja valmistautumaan iltapäivällä pelattavaan lentismatsiin. Ehkä tässä kevään mittaan ehtisi päivittelemään vähän useamminkin kuulumisia. Lentiskausikin alkaa olemaan loppupuolella ja tärkeimmät pelit käsillä. Pitäkää peukkuja ja saa tulla kannustamaan!

T. Sini

P.S. Finnair ei suostu maksamaan korvauksia edellisessä postauksessa kertomastani 11h myöhästymisestä... 

Finnair - Aamuksi kotiin

Kerrankin postauksen otsikko syntyi kuin itsestään! :D Uuden vuoden reissusta Ylläkselle vierähtänyt jo reilu viikko. Kaikkihan ei ihan mennyt niinku Strömsöössä. Ainakaan paluumatkan osalta.

Mä olen aiemmin, jos vaan on ollut mahdollista lentänyt Finnairin sinivalkoisin siivin. Vaikka tää oli mulle ensimmäinen kerta, kun lento oli tunti tolkulla myöhässä, alkoi se yön pimeinä tunteina Kittilän lentokentällä olemaan liikaa. Viime talven aikana joku lento saattoi olla hieman myöhässä, mutta niiden lentojen myöhästymiset eivät yhteensä riitä tähän myöhästymiseen. Ei edes puoleen siitä. Postaus uudesta vuodesta noin yleensä on työn alla, jotenkin vaan tämä sattui syntymään hieman aiemmin.

How this all happened? Ja pääsinkö kotiin?

Meidän lennon Kittilästä Helsinkiin oli tarkoitus lähteä 4.1.16 klo 0:10. Noin 23:30 kiinnitin huomiota saapuvien lentojen taululle punaisena vilkkuvaan tekstiin kääntynyt. Koska turvatarkastuksen jälkeisellä alueella ei ollut maahenkilökuntaa, käännyin kahvilahenkilökunnan puoleen. He ystävällisesti vahvistivat, että taulussa oleva teksti tarkoittaa sitä, että kone on kääntynyt takaisin Helsinkiin. Nopealla logiikalla kelasin, että eipä tulla ihan heti lähtemään kotia kohti. Tässä vaiheessa ensimmäinen viesti kotiin, että ollaankin myöhässä, että eipä tarvi autoa vielä laittaa lämmitykseen. Hetkeä myöhemmin 23:50 vaihtui taululle vilkkumaan teksti laskeutunut, joka hämmensi tilannetta. Niin onko kone laskeutunut tänne mun huomaamatta vai onko se laskeutunut jo takaisin Helsinkiin? No taas se sitten vaihtui tekstiin kääntynyt, aivan kuten alla olevan taulun teksti osoittaa... Päättäkää jo! Samaan aikaan soitin kotiin isälleni, että eipä tartte vielä laittaa autoa lämpenemään ja tulla hakemaan. Häneltä sain myös tiedon, että lento on todellakin kääntynyt Oulun korkeudella takaisin kohti Helsinkiä.

Kääntynyt

Ensimmäinen kuulutus maahenkilökunnalta tuli puolen yön jälkeen, samoihin aikoihin kun meidän olisi pitänyt istua jo vöissä kiitoradalla kiihdyttävässä koneessa. Samalla meille informoitiin, että kone saapuu ja pääsemme lähtemään kotiin. Uusi lähtöaika on 2:45. Ah vihdoinkin! Siinä yhteydessä saimme korvaukseksi odottelusta tarjoilulipukkeet, jotka olivat arvoltaan 8€. Ja mitä sillä lipukkeella sai lentokentän kahviosta? Yhden pullon smoothieta ja croisantin. No oisinhan voinut ostaa kasan pipareita tai kaljan... Hyvä ruoka ja parempi mieli, eiks je? Ehkä ihan hyvä, että meitä noin 150 henkeä hieman leppuuteltiin ennen seuraavia uutisia.

Tarjoilukuponki

No kellon lähestyessä puolta kahta saimme tiedon, että lentomme on peruttu tämän yön osalta ja pääsemme aamulla lähtemään. Koska emme voisi olla kentällä yötä, oli meille järjestetty hotelli kuljetuksineen. Haimme matkatavarat hihnalta ja lähtevien aulan puolella terminaalissa meille annettiin lisätietoja. Saimme myös lappuja, joissa oli asiakaspalvelun numero, josta voisi selvitellä lennon tilannetta. Yritin soittaa yöllä sinne, mutta puheluuni ei vastattu. 1:29, kuitenkin sain tekstiviestin kummankin meidän osalta, jossa selvisi aikataulumme, pääsisimme lähtemään 10:05 lennolla kotiin.






Pian selvisi, että lähin vapaa hotelli oli Oloksella, noin tunnin matkan päästä. Sinne meille oli järjestetty majoitus ja bussikuljetus kumpaankin suuntaan. Tästä sitä riemua revittiin. Mun matikkapäällä laskin nopeasti:

2:00 bussiin

3:00 Oloksella ja nukkumaan 

7:00 lähtö kentälle

8:00 kentällä

10:05  lento kotiin

Eipä siinä hirveästi nukuttaisi, joten päätimme, että jäisimme kentän sohville nukkumaan. Ehdimme jo käydä testaamassa lentokentän sohvien mukavuutta pitkällään. Ennen nukahtamista ja bussien lähtöä päätin käydä vessassa ja samalla pohdin muutamia pointteja:

+ hotellin aamupala 

+ hotellin sänky

- bussimatka

-aamulla kentälle tulevat turistit, jotka herättäisivät ennen kukon laulua

Ja vessareissun päätteksi sanoin Heinille, että lähdettäisiinkö sittenkin hotelliin. Ja onneksi lähdimme!

Pääsimme lähtemään noin klo. 2 kohti Olosta, jossa hotellihuoneiden saaminen oli hyvin organisoitu osaavan henkilökunnan puolesta. Tätä organisointia auttoi myös ystävällinen miesääni, vissiinkin bussikuski, kuka kertoi sekä suomeksi että sujuvasti englanniksi agendan niin huoneiden saamisen kuin aamun suhteen. Hotelli Olos on vasta remontoitu ja todella siisti. Meidän huoneessa oli jopa oma sauna ja todella hyvät sängyt, ainakin mä tykkäsin siitä sängystä! Pitää ehkä mennä käymään uudelleen ja paremmalla ajalla... Huumorintajuinen respan setä tokaisi jonkun lentoyöpyjän kommentteihin hienosta hotellista, että nämä lentojen myöhästymiset ovat osa heidän markkinointi- ja myyntistrategiaa. Tässä vaiheessa jo nauratti.Tukevan aamiaisen jälkeen bussit kuljettivat meidät takaisin kentälle.

Lapland Hotel Olos 

Aamulla lentokentän tauluilla ei ollut mitään tietoa bag drop tiskistämme, joten kaikki Oloksen kävijät vaan ryysäsivät Finnairin vapaille tiskeille. Eikä missään tauluilla ollut myöskään tietoa lähtöportistamme, sen joku kanssamatkustaja oli käynyt utsimassa niin tiesimme seurata tilannetta. Jostain kumman syystä ei näkynyt tietoa saapuvasta koneestakaan, jossa oli tulossa uudet matkalaiset pohjoisen pakkasiin. Meidän lennon oli ilmoitettu lähtevän 10:05. Tässä vaiheessa lento oli lähtemässä 9 tuntia 55 minuuttia myöhässä. Vihdoin ja viimein noin 10:40 pääsimme kävelemään koneeseen. Lento pääsi lähtemään 11 tuntia myöhässä, kun lento lähti 11:10 ja saapui noin 1 tunti ja 20 minuuttia myöhemmin Helsinki-Vantaalle.

Ennen lennon lähtöä Kittilästä, olin yhteydessä vanhempiini. Isäni kertoi FlightRadarin avulla, että pohjoista kohti on lentämässä Finnairin Airbus kone ilman tarkempia tietoja, joka saapui myöhässä Kittilään. Samalla ohjelmalla isäni oli yön ajan seurannut lentoja ja antanut väliaikatietoa, kun sitä niukasti sai maahenkilökunnalta.

Vihdoinkin koneeseen

Äitini oli aamulla lukenut uutisen: POIKA PELASTETTIIN PINTEESTÄ SAHALLA, SORMI JUMISSA LENTOKONEESSA. Uutisesta vaan ei käy ilmi, millä lennolla... Aiheutti hieman hilpeyttä tämä uutinen! Liekö tämä ollut syy myöhästymiseen ja meille syyksi sanottuun tekniseen vikaan.

Onneksi itsellä ei ollut minuutti aikataulu kotiin palaamisen suhteen, mutta kyllähän tää hieman kiristi huonosti nukutun yön jälkeen. Sen mitä kuulin bag drop jonossa tai kävellessä lentokoneeseen Kittilässä niin täytyy todeta, että kaikki ei todellakaan mennyt niinkuin piti. Päästiin onneksi turvallisesti Helsinki-Vantaalle! 

Mitä nyt? Korvauksia?

Viime viikolla täytin palaute/korvaushakemuksen  Finnairin sivuilla ja jään odottelemaan vastausta. Olen nyt kirjoittanut palautteen lennon myöhästymisesta teknisen vian takia ja alle 1500km lennoissa, joissa on myöhästyminen on yli 2 tuntia on korvaus 250€. Sitä odotellessa. 

Jos teille joskus käy niin, että lento on myöhässä niin tässä Hesarin vinkit siitä, miten haet korvausta:
http://www.hs.fi/matka/a1444362252474

Nyt onnellisesti kotona ja seuraavaa reissua suunnitellen...

T. Sini

Alppireissu vol. 15

Aivan kuten viime postauksessa kerroinkin aurinkoinen joulu Alpeilla on takana ja uudet kujeet jo mielessä... Yhdeksän rinnepäivän aikana laskukilometrejä kertyi vaihtelevasti. Syinä voin pitää uusia monoja ja tellusuksia, oli hieman raskaampaa laskea ja monessa kohtaa tellukäännökset vaihtuivatkin alppikäännöksiksi. Mutta olihan se siisti fiilis, kun pystyi laskemaan pitkän rinteen pelkillä tellukäännöksillä, mutta tehtävää sillä saralla vielä on ja paljon! ikä viime keväästä saakka tehty voimaharjoittelu ole ominta lasketteluun, vaikka voimaa onkin tarttunut. Selittelyt sikseen ja itse asiaan! Tässä lyhyt kuvaus reissusta ja kohteista.

Papa Rönnqvist kasaili reissua jo viime keväänä ja kesänä, oma lähteminen varmistui kesällä, kun päätin olla talven Suomessa ja näin ollen muun perheen mukana myös joulun Alppireissulla. Lennot Lufthansalta, autot vuokraamosta ja majoitus Booking.comista. Tää oli jo viides omatoimireissu alpeille, jolla olin mukana. Nopean laskutoimituksen jälkeen sain tulokseksi, että tämä reissu olisi jo 15. Alppimatkani. 

Suurin osa reissun hiihtokeskuksista on tuttuja aiemmilta reissuilta ja tällä kerralla ostettiin Salzburger Superskipassit, joilla saa vapaasti laskea Salzburgin alueella. Aiemmat reissut ovat olleet kuuden tai 13 päivän reissuja ja yhdeksän päivää oli aika sopiva, ainakin tässä vaiheessa jalkoja tunnustellen...

Ensimmäisen päivän kohteeksi valikoitui yksi mun suosikkikohteista, Saalbach. Sinne on edellisen kerran jälkeen vaihtunut muutamia hissejä, jotka nostavat alueen arvoa ja mukavuutta huomattavasti. Yksi suurimmista uudistuksista oli myös yhdyshissin ja rinteiden avaaminen Fieberbrunnin alueen suuntaan. Saalbachin aluetta verotti vaan aika pahasti lumitilanne. Suurin osa rinteistä on vielä auringon puolella, joten rinteet olivat monin paikoin vain valkoisia väyliä vihreässä maastossa. 

Saalbach

Seuraavana aamuna auton nokka osoitti Dienten am Hochkönigin suuntaan. Alue oli kaikille uusi. Hyviä hissejä ja rinteitä oli, kuitenkin päivä lyheni omalla kohdalla, kun olo meni huonoksi ja pään särky verotti päivän laskukilometrejä. Aamupäivän laskemisen jälkeen iltapäivän makoilin Dientenin kylän hissiaseman kahvilassa, kun ei apteekki/lääkäri ollut auki eikä mukana ollut buranaa tai muuta lääkettä. No tästä taas opittiin. Koska äiti jäi lepäämään kämpille säädettiin aamulla mun vanhojen alppisuksien siteet mun tellumonoihin sopiviksi. Onneksi ostin silloin uudemmalla sidetyypillä monot niin sopivat myös normaaleihin laskettelusiteisiin.

Dientenin päivän ruokailut

Kolmantena päivänä suunnattiin koko porukalla kohti Gerloksen aluetta, jossa kuusi vuotta aiemmin laskettiin muutama päivä. Gerloksen alue löydettiin kesällä 2008, kun oltiin omilla autoilla reissussa ja Krimmlin vesiputouksilla käymisen yhteydessä huomattiin Gerlos-Königsleitenin alueen rinnekartta. Muistot aiemmasta reissusta olivat hieman hatarat, ehkä aivot olivat jäätyneet yli 20 asteen pakkasissa silloin :D Edellisellä reissulla pääsi laskemaan Zell am Zilleriin asti, mutta tällä kertaa Gerloksen suunnasta pääsi laskemaan vain Teufeltaliin asti. Hihih pahoilainen vai pyyhe 😂 

Saisko vähän isomman aurinkopaneelin? Ensi talveksi avautuu tämän viereen myös uusi kabiinilinja! 

Aaton aattona päädyimme jättämään auton Alpendorfin ala-asemalle ja jatkoimme suksilla kohti Wagrainia ja Flachauta. Aiemmalla reissulla käytiin vain Wagrainissa ja Flachaussa, mutta nyt päästiin liikkumaan alueelta toiselle kätevästi, kun Wagrainin kylän yläpuolelle oli rakennettu yhdyskabiini, jolla pääsi liikkumaan Alpendorfin suunnasta Flachauhun.

Täytyi joulukuusi saada, McGywer asialla koristeiden suhteen, pitää Niksi-Pirkkaan lähettää niksi... 

Jostain saamme idean, että lähdemme laskemaan Kapruniin jäätikölle (monin paikoin käytetään myös Kitzsteinhorn nimeä korkeimman huipun mukaan) jouluaattona. Saman idean oli saanut muutama muukin, mutta merkittävää jonoa ei ollut missään ollut. Rinteet muistuttivat välillä muurahaispesää. Rinteet pysyivät hyvässä kunnossa ja hieman viileämpää oli korkeuden takia. Kaprunin alueelle käy Zell am Seen hissilippu.

Zum Gletcher - Jäätikölle

Tonttu telluilla

Kitzbühelistä muistot olivat kaksijakoiset, rinteet jäisiä ja suurin osa laskijoista kuvittelee olevansa H. Maiereita tai vähintään Benjamin Reicheja. Tällä kertaa rinteet olivat yleiseen lumitilanteeseen nähden ihan hyvässä kunnossa. Aamupäivällä siirtyessämme Pass Thurnin suunnasta Kitzbüheliin pääsimme näkemään, kun lunta siirretään paikasta toiseen helikopterilla ja ihmettelimme, onko tilanne todella näin paha. Päästessämme paikalle, jonne lunta siirrettiin, ymmärsimme tilanteen ja lunta siirrettiin juurikin kriittisille alueille, jotka ovat välttämättömät alueelta toiselle siirryttäessä. Legendaarista Hahnenkammia päästiin laskemaan, tosin hieman eri reittiä kuin syöksylaskureitti menee. Hahnenkammin hissiasemalla kannattaa lukita sukset. Papa Rönnqvist pääsi kuusi vuotta sitten tutustumaan Kitzbühelin poliisiasemaan ja rikosilmoituksen tekoon.

Helikopterilla lunta oikeisiin paikkoihin

Toinen reissun ankkurinousuista, vähiin käynyt ankkurihissit ja hyvä niin! Kuva Kitzbühelistä

Koska äiti ei ollut mukana ekana Hochkönigin päivänä, päätettiin viedä äiti laskemaan myös sinne. Viimeksi mä laskin vain Mühlbachin rinteillä ja Maria Almin suunta jäi korkkaamatta, mutta toisella kerralla pääsin sinnekin. Iltapäivällä vedettiin kunniakierrosta Mühlbachin puolella ja aika reippaalla kädellä tuli laskukilometrejä. Pitää selvittää vielä hissikortin numeroiden avulla koko reissun laskukilometrit ja nousujen määrät. 

 Luovuta kortti ja saat kaljan! Ööö en, ainakaan vielä! 

Lähellä majoitusta  olevat kohteet oli enemmän ja vähemmän nähty ja haluttiin lähteä laskemaan hieman korkeammalle ja suunnaksi otettiin Obertauern. Googlailin hieman ja lumipallo.comista löytyi kuvaus, jonka mukaan alue sopii hyvin alottelijoille ja perheille ja kyllähän se sopii. Matka Uttendorfista Obertauerniin on karkeasti 100km ja ajoaika lähelle 1,5 tuntia. Obertauernin ympärillä olevilla rinteillä pääsee kiertämään kylän joko punaista tai vihreää Tauernrundea. Aika pahoille knöödeleille meni rinteet ja paikka paikoin oli myös hieman ruvellakin. Nopeasti löydettiin parempia reittejä ja tyhjempää. 

Myös Obertauernissa paistoi

Viimeisen päivän suhteen puntaroitiin parin eri kohteen välillä. Potentiaaliset vaihtoehdot olivat Gerlos, Kitzbühel ja Flachaun välillä. Päädyimme Gerlokseen, jossa keli helli meitä vielä viimeisen päivän kunniaksi. Lounaspaikalla Rössl Almissa söimme ulkona ja kyllä kelpasi ja kuten jotkut saattoivat Snäpissä nähdä, Life sucks! ;)

Rössl Almissa vikana päivänä lounaalla!

Ei ollu suomeksi niin ei ymmärretty...

Mikäli lumiolosuhteet olisivat olleet paremmat, olisimme laskeneet useammankin päivän Saalbachissa. Tällä kertaa jouduttiin hieman miettimään lumitilanteen kautta päivän kohde valintaa, joka kuitenkin joka kerta osui nappiin! 

Vika tankillinen ja lasit puhtaaksi, jokainen teki mitä osasi... ;)

Ajan tappamista Franz Josef Straussin nimeä kantavalla kentällä

Lentokentälle ajomatkan aikana sain tekstin valmiiksi ja nyt lentokentällä odotellessa kuvat lisättynä ja valmiina julkaisuun. Illalla voin sit kotona keskittyä Alppireissun kamojen purkuun ja Ylläksen reissun kamojen pakkaamisen, huomenna mennään taas! :)

T. Sini

Grüß gott!

Joulun alppireissu alkaa olemaan takana päin ja huomenna nokka kohti Suomea. Laskupäiviä tuli yhteensä yhdeksän seitsemässä eri kohteessa Salzburgerin alueella. 

Tänä vuonna vastassa oli hieman paljaammat ja vihreämmät vuoret, kuin aiemmilla reissuilla. Aiempien viime viikkojen auringon paiste ja lumi/vesisade olivatkin yllättävän tehokkaasti tuhonneet aiemmin satanutta ja tykitettyä lunta. Tarkempaa raporttia paikoista laitan vielä lähipäivinä, kun ehdin ehkä istahtamaan alas paremmalla ajalla. Samalla tulee myös kuvia :)

Nyt vuorossa on kamojen pakkaaminen, Tischlerwirtissä viimeinen illallinen ja aamulla aikaisin kohti Münchenin lentokenttää.

Bis bald,

Sini

Ihana - kamala suunnistus

Syksyinen metsä, sataa vettä, kartta kastunut ja rastit ei löydy. Kuulostaa varmaan monen korvaan tutulle. Mikä siinä suunnistuksessa on niin hirveän ikävää? Tosin itselle suunnistaminen ei ole ollut ikävää ja kamalaa, tai ainakaan en muista, että olisi jäänyt pahoja traumoja ;)

Suunnistus koulussa tapahtuu tavallisesti pareittain, tosin omat muistikuvat on yksin suunnistuksesta. ehkä senkin takia, että yleensä etenin juosten enkä kävellen (lue: löntystäen). Tutuissa metsissä pystyikin etenemään ripeämmin kuin suunnistaessa vieraammissa maastoissa. Pareittain suunnistuksessa on puolensa, tuohan se turvaa, kun on kaveri mukana. Kuitenkin herkästi pareittain suunnistaessa tapahtuu majakka ja perävaunu -efekti, jossa toinen suunnistaa ja toinen tulee perävaununa perässä. Koulussa maastona on viitenä kertana viidestä läheinen purtsi, jossa eksymisen vaara pitäsi olla lähes mahdoton. Kuitenkin aina kuulee juttuja kadonneista oppilaista... Toisaalta tutussa maastossa suunnistaessa ei tule oikeasti suunnistettua ja voi edetä nopeammin ilman kartan lukemista. Niin no onhan sekin suunnistusta.

Suunnistuskartta (kuva: Suunnistusliitto / olekartalla -sivusto)

Suunnistuksen kanssa taitaa olla sama ongelma kuin rakkaan hiihdon kanssa. Oppilaat suksille ja purtsille - sama suunnistuksessa, kartta käteen ja metsään. No pylly edellä puuta siinä mennään, jos vain toimii näin. Oppilaille pitää antaa ensiksi valmiuksia suunnistaa ja tarjota ensiksi niin helppoja rasteja ja tehtäviä, että itseluottamus kasvaa ja pääsisi nauttimaan suunnistamisesta.

Viuhkasuunnistuksen hyviä puolia on ryhmän helppo seuraaminen, kun oppilaat hakevat rastiparin kerrallaan ja palaavat hakemaan uuden kartan ja rastiparin sovitusta paikasta. Näin he eivät myöskään pääse harhailemaan metsässä koko tuntia.

Täytyy myöntää, että kompassin kanssa suunnistaminen on itselle kohtuu vierasta, mutta luonto- ja liikuntamatkailun opintojen myötä tuli sekin tutuksi. Tunturissa suunnistaessa oli ihan hyödyllistä, että osasin jollain tasolla käyttää kompassia.

Reissun päällä suunnistaminen
Autolla liikuttaessa paikasta toiseen suunnistetaan. Hieman toisenlaista kuin se "koulusuunnistus". Samalla lailla kaupungilla ravintolan tai kaupan etsiminen on suunnistusta. Nykyaikana avuksi otetaan navigaattori tai avataan google maps. Tullut itsekin muutaman kerran turvauduttua niihin, mutta aina yritän pärjätä etukäteen tsekkaamallani kartalla ja muistikuvalla

Vinkki: Ota screenshotteja kartoista, kun olet matkalla ulkomailla niin voit tarkastaa siitä kätevästi, eikä tartte nettiä käyttää tai etsiä Wi-Fiä. Kuvan voi ottaa myös paikan päällä olevasta kartasta!

Hong Kongissa suunnistettiin muun muassa tämmöisellä kartalla

Ronda, missä se rotko?

Hotels.comin appista tehty kuvakaappaus, jotta löydettäisi majoitus Gili T:llä

Turistina tai ulkopaikkakuntalaisena, miksei myös omalla kotipaikkakunnalla joutuu silloin tällöin suunnistamaan. Kaupunki olosuhteissa on helpposuunnistaa kartan kanssa. Tuntomerkkejä löytyy joka nurkalta.

Suunnistusta Sinin rinkassa
Viime talvena tuli suunnistettua eri paikoissa ja yleensä enemmin tai myöhemmin löytyi oikea reitti ja myös määränpää.

Lähdettiin Susannan kanssa eräänä päivänä etsimään Banana Beach nimistä rantaa ja "lyhyen" 1,5h suunnistuksen jälkeen vihdoin oikea ranta löytyi. Tarina tästä casesta löytyy tästä.

Toisella kerralla olin menossa Phuket Towniin moikkaamaan JV:tä ja Elsiä. Jossain vaiheessa turhauduin etsimään kyseistä paikkaa ja päädyin kysymään liikennevaloissa apua tytöiltä, jotka olivat myös skootterilla liikenteessä. Liikennevalojen jälkeen sivuun ja selvitys siitä mihin olen menossa ja 5min myöhemmin olin oikeassa paikassa. Kop khun khaa heille vielä kerran! Näitä suunnistustarinoita olisi tuolta reissulta enemmänkin... Omat hankaluutensa suunnistamiseen toi thaimaalainen kirjaimisto, joka ei taipunut tai taivu edelleenkään yhtään. Yritä siinä sitten kadun nimien mukaan suunnistaa. Sit suunnistettiin maamerkkinen ja katujen mukaan, käyhän se niinkin!

Chalongista Banana Beachille suorin reitti, ajettu reitti olisi ollut hieman toisenlainen ;)

Jotta ensi kerralla osaisi suunnistaa suoremmin!

Rinnesuunnistus
Kymmenien alppireissujen aikana on oppinut lukemaan eri alueiden karttoja ja aika nopeasti olen myös alueet sisäistänyt ja oppinut liikumaan ilman karttaa. Oman haastensa suunistamiseen rinteessa tuo lumisade, jossa hyvä jos näkee edes suksen kärjet. Suunnista sitten siinä oikeaan paikkaan ja joskus on vähän tipahdeltukin penkalta alaskin, kun ei ole suuntavaisto ollut ihan parhaimmillaan.

Yksi mielenkiintoisimmista hiihtokeskusten kartoista, joihin olen törmännyt. Sella Rondan voi kiertää kahteen suuntaan ja paremmin sen hahmottaa paikan päällä. Sieltä ei ainakaan lopu laskukilometrit kesken! (Kartan lähde)

Monilla matkatoimistojen laskettelureissuilla on viikko-ohjelmassa myös rinnesuunnistus, joissa pitää käydä ottamassa selvää jonkun tietyn hissilinjan hissien määrä, miesten vessan oven väri tai gulassikeiton hinta. Hauskoja muistoja on näistäkin vuosien takaa ja muutama voittokin on takataskussa ;)

Vierumäki - Naruska

Maalla mulla toimii hyvin suuntavaisto. Sukeltaessa suuntavaisto heittää häränpyllyä aika huolella ja yksinkertainenkin suunnanotto tehtävä menikin juuri sen verran oikein, että pääsin AOWD kurssin suunnistusosan läpi. Kiitokset vielä Matiakselle pitkäpinnaisuudesta!

Suunnistustunnit
Tänä syksynä pidin ensimmäiset suunnistustunnit ja olihan siinä työtä, kun vei rasteja paikoilleen ja valmisteli karttoja. Toisaalta tunnit itsessään olivat suht rentoja ja rauhallisia. Jotenkin oli käsittämätöntä, kun koulun läheisellä alueella olevista suunnistusrasteista oli noin puolet jäljellä vain kuukausi niiden viemisen jälkeen. Jollain on vissiin tosi mielekästä tehtävää, kun täytyy repiä rastimerkkeinä toimivia laminoituja papereita irti. Murrrr. No saipahan liikunnanopettajakin liikuntaa, kun kävi uudelleen niitä läpi :D

Vierulla suunnistamisen kurssi oli hieno kokemus, sen aikana oppi, että suunnistus on paljon muutakin kuin alussa mainittu "koulusuunnistus". Opettaja oli mahtava ja antoi laajan kuvan suunnistuksen monimuotoisuudesta ja vinkkejä suunnistustuntien järjestämiseen. Ja niitä myös yritin hyödyntää tänä syksynä parhaani mukaan.

Suunnistaminen on paljon muutakin kuin ensimmäisessä lauseessa kuvailtu tapahtuma. Se on hieno tapa tutustua Suomen luontoon. Kaupunkialueidenkin läheisyyksissä löytyy erilaisia reittejä, joihin voi lähteä tutustumaan ja ulkoilemaan. Kaveri mukaan, reppuun eväät ja viettämään syyspäivää metsään! Ja aivan kuin moneen muuhunkin asiaan pätee suunnistamiseenkin sääntö: suunnistamaan opit vain suunnistamalla! Kartta käteen ja suunnistamaan. Ensi kesänä pitääkin yrittää ehtiä iltarasteille!

T. Sini