Sinin Rinkassa

Sinin Rinkassa

tiistai 29. joulukuuta 2015

Alppireissu vol. 15

Aivan kuten viime postauksessa kerroinkin aurinkoinen joulu Alpeilla on takana ja uudet kujeet jo mielessä... Yhdeksän rinnepäivän aikana laskukilometrejä kertyi vaihtelevasti. Syinä voin pitää uusia monoja ja tellusuksia, oli hieman raskaampaa laskea ja monessa kohtaa tellukäännökset vaihtuivatkin alppikäännöksiksi. Mutta olihan se siisti fiilis, kun pystyi laskemaan pitkän rinteen pelkillä tellukäännöksillä, mutta tehtävää sillä saralla vielä on ja paljon! ikä viime keväästä saakka tehty voimaharjoittelu ole ominta lasketteluun, vaikka voimaa onkin tarttunut. Selittelyt sikseen ja itse asiaan! Tässä lyhyt kuvaus reissusta ja kohteista.

Papa Rönnqvist kasaili reissua jo viime keväänä ja kesänä, oma lähteminen varmistui kesällä, kun päätin olla talven Suomessa ja näin ollen muun perheen mukana myös joulun Alppireissulla. Lennot Lufthansalta, autot vuokraamosta ja majoitus Booking.comista. Tää oli jo viides omatoimireissu alpeille, jolla olin mukana. Nopean laskutoimituksen jälkeen sain tulokseksi, että tämä reissu olisi jo 15. Alppimatkani. 

Suurin osa reissun hiihtokeskuksista on tuttuja aiemmilta reissuilta ja tällä kerralla ostettiin Salzburger Superskipassit, joilla saa vapaasti laskea Salzburgin alueella. Aiemmat reissut ovat olleet kuuden tai 13 päivän reissuja ja yhdeksän päivää oli aika sopiva, ainakin tässä vaiheessa jalkoja tunnustellen...

Ensimmäisen päivän kohteeksi valikoitui yksi mun suosikkikohteista, Saalbach. Sinne on edellisen kerran jälkeen vaihtunut muutamia hissejä, jotka nostavat alueen arvoa ja mukavuutta huomattavasti. Yksi suurimmista uudistuksista oli myös yhdyshissin ja rinteiden avaaminen Fieberbrunnin alueen suuntaan. Saalbachin aluetta verotti vaan aika pahasti lumitilanne. Suurin osa rinteistä on vielä auringon puolella, joten rinteet olivat monin paikoin vain valkoisia väyliä vihreässä maastossa. 

Saalbach

Seuraavana aamuna auton nokka osoitti Dienten am Hochkönigin suuntaan. Alue oli kaikille uusi. Hyviä hissejä ja rinteitä oli, kuitenkin päivä lyheni omalla kohdalla, kun olo meni huonoksi ja pään särky verotti päivän laskukilometrejä. Aamupäivän laskemisen jälkeen iltapäivän makoilin Dientenin kylän hissiaseman kahvilassa, kun ei apteekki/lääkäri ollut auki eikä mukana ollut buranaa tai muuta lääkettä. No tästä taas opittiin. Koska äiti jäi lepäämään kämpille säädettiin aamulla mun vanhojen alppisuksien siteet mun tellumonoihin sopiviksi. Onneksi ostin silloin uudemmalla sidetyypillä monot niin sopivat myös normaaleihin laskettelusiteisiin.

Dientenin päivän ruokailut

Kolmantena päivänä suunnattiin koko porukalla kohti Gerloksen aluetta, jossa kuusi vuotta aiemmin laskettiin muutama päivä. Gerloksen alue löydettiin kesällä 2008, kun oltiin omilla autoilla reissussa ja Krimmlin vesiputouksilla käymisen yhteydessä huomattiin Gerlos-Königsleitenin alueen rinnekartta. Muistot aiemmasta reissusta olivat hieman hatarat, ehkä aivot olivat jäätyneet yli 20 asteen pakkasissa silloin :D Edellisellä reissulla pääsi laskemaan Zell am Zilleriin asti, mutta tällä kertaa Gerloksen suunnasta pääsi laskemaan vain Teufeltaliin asti. Hihih pahoilainen vai pyyhe 😂 
Saisko vähän isomman aurinkopaneelin? Ensi talveksi avautuu tämän viereen myös uusi kabiinilinja! 

Aaton aattona päädyimme jättämään auton Alpendorfin ala-asemalle ja jatkoimme suksilla kohti Wagrainia ja Flachauta. Aiemmalla reissulla käytiin vain Wagrainissa ja Flachaussa, mutta nyt päästiin liikkumaan alueelta toiselle kätevästi, kun Wagrainin kylän yläpuolelle oli rakennettu yhdyskabiini, jolla pääsi liikkumaan Alpendorfin suunnasta Flachauhun.

Täytyi joulukuusi saada, McGywer asialla koristeiden suhteen, pitää Niksi-Pirkkaan lähettää niksi... 

Jostain saamme idean, että lähdemme laskemaan Kapruniin jäätikölle (monin paikoin käytetään myös Kitzsteinhorn nimeä korkeimman huipun mukaan) jouluaattona. Saman idean oli saanut muutama muukin, mutta merkittävää jonoa ei ollut missään ollut. Rinteet muistuttivat välillä muurahaispesää. Rinteet pysyivät hyvässä kunnossa ja hieman viileämpää oli korkeuden takia. Kaprunin alueelle käy Zell am Seen hissilippu.

Zum Gletcher - Jäätikölle

Tonttu telluilla

Kitzbühelistä muistot olivat kaksijakoiset, rinteet jäisiä ja suurin osa laskijoista kuvittelee olevansa H. Maiereita tai vähintään Benjamin Reicheja. Tällä kertaa rinteet olivat yleiseen lumitilanteeseen nähden ihan hyvässä kunnossa. Aamupäivällä siirtyessämme Pass Thurnin suunnasta Kitzbüheliin pääsimme näkemään, kun lunta siirretään paikasta toiseen helikopterilla ja ihmettelimme, onko tilanne todella näin paha. Päästessämme paikalle, jonne lunta siirrettiin, ymmärsimme tilanteen ja lunta siirrettiin juurikin kriittisille alueille, jotka ovat välttämättömät alueelta toiselle siirryttäessä. Legendaarista Hahnenkammia päästiin laskemaan, tosin hieman eri reittiä kuin syöksylaskureitti menee. Hahnenkammin hissiasemalla kannattaa lukita sukset. Papa Rönnqvist pääsi kuusi vuotta sitten tutustumaan Kitzbühelin poliisiasemaan ja rikosilmoituksen tekoon.

Helikopterilla lunta oikeisiin paikkoihin

Toinen reissun ankkurinousuista, vähiin käynyt ankkurihissit ja hyvä niin! Kuva Kitzbühelistä

Koska äiti ei ollut mukana ekana Hochkönigin päivänä, päätettiin viedä äiti laskemaan myös sinne. Viimeksi mä laskin vain Mühlbachin rinteillä ja Maria Almin suunta jäi korkkaamatta, mutta toisella kerralla pääsin sinnekin. Iltapäivällä vedettiin kunniakierrosta Mühlbachin puolella ja aika reippaalla kädellä tuli laskukilometrejä. Pitää selvittää vielä hissikortin numeroiden avulla koko reissun laskukilometrit ja nousujen määrät. 

 Luovuta kortti ja saat kaljan! Ööö en, ainakaan vielä! 

Lähellä majoitusta  olevat kohteet oli enemmän ja vähemmän nähty ja haluttiin lähteä laskemaan hieman korkeammalle ja suunnaksi otettiin Obertauern. Googlailin hieman ja lumipallo.comista löytyi kuvaus, jonka mukaan alue sopii hyvin alottelijoille ja perheille ja kyllähän se sopii. Matka Uttendorfista Obertauerniin on karkeasti 100km ja ajoaika lähelle 1,5 tuntia. Obertauernin ympärillä olevilla rinteillä pääsee kiertämään kylän joko punaista tai vihreää Tauernrundea. Aika pahoille knöödeleille meni rinteet ja paikka paikoin oli myös hieman ruvellakin. Nopeasti löydettiin parempia reittejä ja tyhjempää. 

Myös Obertauernissa paistoi

Viimeisen päivän suhteen puntaroitiin parin eri kohteen välillä. Potentiaaliset vaihtoehdot olivat Gerlos, Kitzbühel ja Flachaun välillä. Päädyimme Gerlokseen, jossa keli helli meitä vielä viimeisen päivän kunniaksi. Lounaspaikalla Rössl Almissa söimme ulkona ja kyllä kelpasi ja kuten jotkut saattoivat Snäpissä nähdä, Life sucks! ;)

Rössl Almissa vikana päivänä lounaalla!

Ei ollu suomeksi niin ei ymmärretty...

Mikäli lumiolosuhteet olisivat olleet paremmat, olisimme laskeneet useammankin päivän Saalbachissa. Tällä kertaa jouduttiin hieman miettimään lumitilanteen kautta päivän kohde valintaa, joka kuitenkin joka kerta osui nappiin! 


Vika tankillinen ja lasit puhtaaksi, jokainen teki mitä osasi... ;)

Ajan tappamista Franz Josef Straussin nimeä kantavalla kentällä

Lentokentälle ajomatkan aikana sain tekstin valmiiksi ja nyt lentokentällä odotellessa kuvat lisättynä ja valmiina julkaisuun. Illalla voin sit kotona keskittyä Alppireissun kamojen purkuun ja Ylläksen reissun kamojen pakkaamisen, huomenna mennään taas! :)

T. Sini

maanantai 28. joulukuuta 2015

Grüß gott!

Joulun alppireissu alkaa olemaan takana päin ja huomenna nokka kohti Suomea. Laskupäiviä tuli yhteensä yhdeksän seitsemässä eri kohteessa Salzburgerin alueella. 

Tänä vuonna vastassa oli hieman paljaammat ja vihreämmät vuoret, kuin aiemmilla reissuilla. Aiempien viime viikkojen auringon paiste ja lumi/vesisade olivatkin yllättävän tehokkaasti tuhonneet aiemmin satanutta ja tykitettyä lunta. Tarkempaa raporttia paikoista laitan vielä lähipäivinä, kun ehdin ehkä istahtamaan alas paremmalla ajalla. Samalla tulee myös kuvia :)

Nyt vuorossa on kamojen pakkaaminen, Tischlerwirtissä viimeinen illallinen ja aamulla aikaisin kohti Münchenin lentokenttää.


Bis bald,
Sini

torstai 12. marraskuuta 2015

Ihana - kamala suunnistus

Syksyinen metsä, sataa vettä, kartta kastunut ja rastit ei löydy. Kuulostaa varmaan monen korvaan tutulle. Mikä siinä suunnistuksessa on niin hirveän ikävää? Tosin itselle suunnistaminen ei ole ollut ikävää ja kamalaa, tai ainakaan en muista, että olisi jäänyt pahoja traumoja ;)

Suunnistus koulussa tapahtuu tavallisesti pareittain, tosin omat muistikuvat on yksin suunnistuksesta. ehkä senkin takia, että yleensä etenin juosten enkä kävellen (lue: löntystäen). Tutuissa metsissä pystyikin etenemään ripeämmin kuin suunnistaessa vieraammissa maastoissa. Pareittain suunnistuksessa on puolensa, tuohan se turvaa, kun on kaveri mukana. Kuitenkin herkästi pareittain suunnistaessa tapahtuu majakka ja perävaunu -efekti, jossa toinen suunnistaa ja toinen tulee perävaununa perässä. Koulussa maastona on viitenä kertana viidestä läheinen purtsi, jossa eksymisen vaara pitäsi olla lähes mahdoton. Kuitenkin aina kuulee juttuja kadonneista oppilaista... Toisaalta tutussa maastossa suunnistaessa ei tule oikeasti suunnistettua ja voi edetä nopeammin ilman kartan lukemista. Niin no onhan sekin suunnistusta.

Suunnistuskartta (kuva: Suunnistusliitto / olekartalla -sivusto)

Suunnistuksen kanssa taitaa olla sama ongelma kuin rakkaan hiihdon kanssa. Oppilaat suksille ja purtsille - sama suunnistuksessa, kartta käteen ja metsään. No pylly edellä puuta siinä mennään, jos vain toimii näin. Oppilaille pitää antaa ensiksi valmiuksia suunnistaa ja tarjota ensiksi niin helppoja rasteja ja tehtäviä, että itseluottamus kasvaa ja pääsisi nauttimaan suunnistamisesta.

Viuhkasuunnistuksen hyviä puolia on ryhmän helppo seuraaminen, kun oppilaat hakevat rastiparin kerrallaan ja palaavat hakemaan uuden kartan ja rastiparin sovitusta paikasta. Näin he eivät myöskään pääse harhailemaan metsässä koko tuntia.


Täytyy myöntää, että kompassin kanssa suunnistaminen on itselle kohtuu vierasta, mutta luonto- ja liikuntamatkailun opintojen myötä tuli sekin tutuksi. Tunturissa suunnistaessa oli ihan hyödyllistä, että osasin jollain tasolla käyttää kompassia.

Reissun päällä suunnistaminen
Autolla liikuttaessa paikasta toiseen suunnistetaan. Hieman toisenlaista kuin se "koulusuunnistus". Samalla lailla kaupungilla ravintolan tai kaupan etsiminen on suunnistusta. Nykyaikana avuksi otetaan navigaattori tai avataan google maps. Tullut itsekin muutaman kerran turvauduttua niihin, mutta aina yritän pärjätä etukäteen tsekkaamallani kartalla ja muistikuvalla

Vinkki: Ota screenshotteja kartoista, kun olet matkalla ulkomailla niin voit tarkastaa siitä kätevästi, eikä tartte nettiä käyttää tai etsiä Wi-Fiä. Kuvan voi ottaa myös paikan päällä olevasta kartasta!

Hong Kongissa suunnistettiin muun muassa tämmöisellä kartalla
Ronda, missä se rotko?

Hotels.comin appista tehty kuvakaappaus, jotta löydettäisi majoitus Gili T:llä
Turistina tai ulkopaikkakuntalaisena, miksei myös omalla kotipaikkakunnalla joutuu silloin tällöin suunnistamaan. Kaupunki olosuhteissa on helpposuunnistaa kartan kanssa. Tuntomerkkejä löytyy joka nurkalta.

Suunnistusta Sinin rinkassa
Viime talvena tuli suunnistettua eri paikoissa ja yleensä enemmin tai myöhemmin löytyi oikea reitti ja myös määränpää.

Lähdettiin Susannan kanssa eräänä päivänä etsimään Banana Beach nimistä rantaa ja "lyhyen" 1,5h suunnistuksen jälkeen vihdoin oikea ranta löytyi. Tarina tästä casesta löytyy tästä.

Toisella kerralla olin menossa Phuket Towniin moikkaamaan JV:tä ja Elsiä. Jossain vaiheessa turhauduin etsimään kyseistä paikkaa ja päädyin kysymään liikennevaloissa apua tytöiltä, jotka olivat myös skootterilla liikenteessä. Liikennevalojen jälkeen sivuun ja selvitys siitä mihin olen menossa ja 5min myöhemmin olin oikeassa paikassa. Kop khun khaa heille vielä kerran! Näitä suunnistustarinoita olisi tuolta reissulta enemmänkin... Omat hankaluutensa suunnistamiseen toi thaimaalainen kirjaimisto, joka ei taipunut tai taivu edelleenkään yhtään. Yritä siinä sitten kadun nimien mukaan suunnistaa. Sit suunnistettiin maamerkkinen ja katujen mukaan, käyhän se niinkin!

Chalongista Banana Beachille suorin reitti, ajettu reitti olisi ollut hieman toisenlainen ;)
Jotta ensi kerralla osaisi suunnistaa suoremmin!
Rinnesuunnistus
Kymmenien alppireissujen aikana on oppinut lukemaan eri alueiden karttoja ja aika nopeasti olen myös alueet sisäistänyt ja oppinut liikumaan ilman karttaa. Oman haastensa suunistamiseen rinteessa tuo lumisade, jossa hyvä jos näkee edes suksen kärjet. Suunnista sitten siinä oikeaan paikkaan ja joskus on vähän tipahdeltukin penkalta alaskin, kun ei ole suuntavaisto ollut ihan parhaimmillaan.

Yksi mielenkiintoisimmista hiihtokeskusten kartoista, joihin olen törmännyt. Sella Rondan voi kiertää kahteen suuntaan ja paremmin sen hahmottaa paikan päällä. Sieltä ei ainakaan lopu laskukilometrit kesken! (Kartan lähde)
Monilla matkatoimistojen laskettelureissuilla on viikko-ohjelmassa myös rinnesuunnistus, joissa pitää käydä ottamassa selvää jonkun tietyn hissilinjan hissien määrä, miesten vessan oven väri tai gulassikeiton hinta. Hauskoja muistoja on näistäkin vuosien takaa ja muutama voittokin on takataskussa ;)

Vierumäki - Naruska
Maalla mulla toimii hyvin suuntavaisto. Sukeltaessa suuntavaisto heittää häränpyllyä aika huolella ja yksinkertainenkin suunnanotto tehtävä menikin juuri sen verran oikein, että pääsin AOWD kurssin suunnistusosan läpi. Kiitokset vielä Matiakselle pitkäpinnaisuudesta!

Suunnistustunnit
Tänä syksynä pidin ensimmäiset suunnistustunnit ja olihan siinä työtä, kun vei rasteja paikoilleen ja valmisteli karttoja. Toisaalta tunnit itsessään olivat suht rentoja ja rauhallisia. Jotenkin oli käsittämätöntä, kun koulun läheisellä alueella olevista suunnistusrasteista oli noin puolet jäljellä vain kuukausi niiden viemisen jälkeen. Jollain on vissiin tosi mielekästä tehtävää, kun täytyy repiä rastimerkkeinä toimivia laminoituja papereita irti. Murrrr. No saipahan liikunnanopettajakin liikuntaa, kun kävi uudelleen niitä läpi :D

Vierulla suunnistamisen kurssi oli hieno kokemus, sen aikana oppi, että suunnistus on paljon muutakin kuin alussa mainittu "koulusuunnistus". Opettaja oli mahtava ja antoi laajan kuvan suunnistuksen monimuotoisuudesta ja vinkkejä suunnistustuntien järjestämiseen. Ja niitä myös yritin hyödyntää tänä syksynä parhaani mukaan.

Suunnistaminen on paljon muutakin kuin ensimmäisessä lauseessa kuvailtu tapahtuma. Se on hieno tapa tutustua Suomen luontoon. Kaupunkialueidenkin läheisyyksissä löytyy erilaisia reittejä, joihin voi lähteä tutustumaan ja ulkoilemaan. Kaveri mukaan, reppuun eväät ja viettämään syyspäivää metsään! Ja aivan kuin moneen muuhunkin asiaan pätee suunnistamiseenkin sääntö: suunnistamaan opit vain suunnistamalla! Kartta käteen ja suunnistamaan. Ensi kesänä pitääkin yrittää ehtiä iltarasteille!

T. Sini




keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Sini #10

Ensimmäisen pelin alkulämmittelystä, montas senttiä pomppu on?!



Nimi: Sini @sinihelena91 
Pelinumero: 10
Ikä: 24
Pituus: 171
Pelipaikka: Yleispelaaja
Vahvuus: Penkki ja tuomarointi
Lempinimi: Rönkkö
Mitä teet vapaa-ajalla: Päiväunet

Viime talven Thaimaassa asunut Sini on pelannut lentopalloa 15 vuotta. Nyt alkava kausi on paluumuuttajallemme 13. Korsossa. Sini on ottanut joukkueen ”mutsin” roolin huolehtien paljon kentän ulkopuolisista tärkeistä käytännön asioista, kuten saunailloista.

Sini on kävelevä tietosanakirja, asioissa jotka liittyvät lentopalloon. Se mitä Sini ei lentopallosta tiedä, ei tarvitse tietää. Vapaa-aikaansa myös Rönkkö nimellä tunnettu Sini viettää vahvasti Korson koululla. Treenien lisäksi hänet voi bongata sieltä myös liikunnanopettajana. Pelaamisen lisäksi Sini viihtyy myös tuomarin penkillä. Rennon kesän nauttimisen sijaan Sini järkkäili biitsi turnauksia ympäri Suomea.

Sini on yleispelaaja nimen varsinaisessa merkityksessä. Sillä monipuolisen pallotaiturin voi laittaa paikalle kuin paikalle. Vaikka eniten hyötyä Sinistä on laidassa, on hän ehtinyt tuuraamaan varsin hyvällä menestyksellä puolen erän verran myös passaria. Rönnqvistinä Sinillä on sukunimensä velvoittamana joukkueen huonoimmat jutut ja oudoin huumorintaju.

Tällä hetkellä Sini on sivussa olkapäävamman vuoksi, mutta palaa toivottavasti pian takaisin pelikentille entistä voitonnälkäisempänä ja ehompana!
#rönkkö
#päikkärit
#mutsi
#korso
#liikkamaikka
#yp
#yleispelaaja


--- ---

Tästä päivityksestä voin kiittää joukkueeni some-tiimiä. Tottahan noi on ja siskoni Suvi kävikin jonnekin jo kommentoimassa, että se, mitä minä tiedän, ei muiden tarvitse tietää... Jepjep. Aiemmin olenkin todennut, että elän ja hengitän lentopalloa ja tämä kavereiden kirjoittama päivitys todistaa sen! 

Päivityksen oikean version löytää meidän joukkueen Instagramista @Kove_n1. Seuraa myös Korson Vedon lentopallojaoston kuulumisia facebookissa

Toivottavasti pääsen pian taas pelaamaan! Seuraava kotipeli onkin Korson koululla 14.11., jos silloin olisin jo pelikuntoinen... 

T. Sini #10

torstai 29. lokakuuta 2015

One year done, more to come!

Olenkin yrittänyt reissun jälkeen pitää blogia hengissä ja jos nyt syksyllä ja talvella saisi tänne vähän reissujuttujakin! ;)

Vuosi sitten päätin perustaa blogin kertomaan mun kuulumisia Thaimaan lämmöstä kylmään Suomeen, Ensimmäinen postaus. Aika on mennyt todella nopeasti sen voin sanoa. Viime syksynä näihin aikoihin tappelin opparin kanssa (Facebook tosin muistutteli viime viikolla vai toissa viikolla, että se olisi ollut tältä osaa jo done...), pakkailin kamoja ja hoitelin ennen lähtöä tehtäviä asioita, kuten vakuutuksia, viisumia ja ostoksia. Ja sitten oli jo lähdön aika.

Muutaman kerran olen nyt syksyn pimetessä "erehtynyt" katsomaan reissukuvia ja fiilistelemään aurinkoa ja lämpöä. Ehkä mä vielä joskus uudestaan lähden talveksi lämpöön, vielä tuntui olevan liian äkkiä lähteä takaisin ja mun elämässä tämä talvi Suomessa oli hyvä päätös. Tänä syksynä luonto on osannut yllättää mut kauneudellaan ja viime talven jälkeen olen osannut nauttia syksytäkin ihan eri tavalla. Talvea odotellessa...

Auringossa onnellisena :)

Tässä muutamia otoksia syksyn varrelta

Uudet pelitossut!

LOT kavereiden kanssa Manalassa, alkupalana mulla oli etanoita valkosipulivoissa :P

Ihan pihalla

ELA-Show kummipojan kanssa

Töistä treeneihin ja välipalana SUBI junassa - tehokasta ajankäyttöä

Asenne -lasit päässä ja aurinko paistaa Korson asemalla

Omenapiirakkaa


Kauden ekasta pelistä, joka on tällä hetkellä myös mun ainoa

Tulehdusta olkapäässä, kohta toivottavasti takaisin pelihommissa!

Heräteostos Hulluilta päiviltä, mielenkiintoinen makuelämys

Tästä projektista myöhemmin lisää...

Hyydytetty lime-valkosuklaakakku vikana työpäivänä, huomatkaa tyylikäs leikkuulauta :D

Vetolaisten jaon yhteydessä löydettiin myös lampaita!

Ruska, syksyn kauneutta

Nauttikaa syksystä ja muistakaa heijastimet sekä pyöriin valot!

T. Sini





lauantai 26. syyskuuta 2015

Vajaa viikko vielä!

Ei, en ole lähdössä ensi viikolla reissuun, vaikka se olisikin houkutteleva vaihtoehto. Ensi perjantaina on mun lentisjengin ensimmäinen peli ja oon siitä innoissani kuin pieni lapsi joulusta. Pieni lapsi on koko vuoden kiltisti ja siivoaa huoneensa ansaitakseen jouluna lahjoja, meidän joukkue on treenannut kovaa ja paljon, unohtamatta laatua, joten ensimmäinen peli on kuin joulu meille!

Eli siis jos jollekin ei vielä tähän mennessä ole käynyt selväksi, että oon pukemassa taas pelipaitaa, niin viimeistään tässä postauksessa se käy selväksi! Tän talven blogipostaukset keskittyy aika paljon pallon ja joukkueen ympärille. Nyt Sinin rinkassa muuttuu Sinin pelikassiksi. Saa nähdä teenkö jossain vaiheessa postausta, mitä mun pelikassi sisältää....

12 ei tule olemaan mun oma pelinumero...


Isona osana joukkueen toimintaa on saunaillat. Ja voi kuinka olenkaan kaivannut tätä joukkuetouhua ylipäätään! Oon aina ollut porukassa tekijä ja liikkuja, joten tää on taas tosi kivaa. Koska asun lähellä meidän harkkasalia ja sopivasti oli käty, olin päättänyt kutsua kaverit meille treenien jälkeen ja olihan meillä suuri missio saada soittolista tehtyä. Pitihän sitä joku syy keksiä... Meidän eka saunailta sisälsi pizzaa, saunaa, kakun koristelun seuraamista ja live-tutoriaalia sekä yleistä hengailua. Yhtenä osana oli myös pelaajaprofiilien raapustelu, jota pääsette ihastelemaan joukkueen instagramissa @Kove_n1. Mä oon onnistunut saamaan(lue:ottamaan) vastuuta erilaisista pikkunakeista, joihin muun muassa Instagram ja Korson Vedon nettisivut kuuluvat. Onneksi on hyvä jengi ja ei niitä ihan yksin kuitenkaan tarvitse tehdä.

Saa seurata @Kove_n1

Pizzaa ja porkkanoita

Eilinen ilta venyikin pitkäksi ja osa joukkueesta nostikin kytkintä aiemmin tän päivän töiden takia, kuitenkin muutama sänky leväytettiin ja kaikki nukkumaan. Aamulla sitten olisi 10:00 luvassa punttitreenit peruslauantain tapaan. 

Kakku a'la Mättö
Aamun puntti oli moneltakin osalta menestys, monet joukkueen jäsenet paukuttelivat uusia enkkoja niin kapeessa penkissä kuin rinnalle vedossa, jossa allekirjoittanutkin rikkoi uuden kymmenluvun ja nyt nousi kyykyn kautta 60kg! Puntillakin on kivempi yhdessä nostella ja liikutella rautaa kuin yksin. Onhan se myös turvallisempaa, kun kavereita on varmistamassa, unohtamatta tsemppaamista.

Allekirjoittaneen uusi-vanha rinnalle veto ennätys - 57,5kg


Viimeinen hapotus - Hakunilan väestönsuojan ylämäki


Meidän joukkueen ensimmäinen peli on siis 2.10. Korson koululla ja vastaan tulee PuMa 2. Saa tulla kannustamaan!

#VetoOnPeto

perjantai 11. syyskuuta 2015

Mikä kesä!

Kesäkuu vaihtui heinäkuuhun, heinäkuu elokuuhun ja nyt mennään jo kovaa vauhtia syyskuuta. Mihin tämä kesä oikein on mennyt? Tässä pieni avaus mun kesästä kiertuepäällikön työn ulkopuolella

Auringonlasku Hietsussa
Grillailua


 
Rauhallinen aamiainen kotona



Grillimestari itse


Mölkkyä sukulaisten luona

Lehmiä

Juhannuksena Emmin kanssa kaivarissa

Kyhnylä-burger, just the way you want it!



Matkalla Tirsoista kotiin, omat pelit loppui juuri ennen sadetta

Jonkun tämäkin on hoidettava!


Heinolan silta, matkalla mökille

Ekaa kertaa verkkoja viemässä ja hakemassa
Kesän paras kalasaalis

Ekaa kertaa omalla kajakilla
Menneen kesän aikana on ollut ihana viettää päiviä porukoiden mökillä Hirvensalmella ja nauttia mökkeilyn rauhasta. Keväällä itselleni valmistujaislahjaksi ostamani kajakki onkin mökillä korkattu ja hyväksi todettu. Ensimmäistä kertaa pääsin sitä testaamaan Kouvolan turnauksen jälkeen, kun pääsin melomaan sillä saareemme. Oma kajakki! Seuraavana päivänä suuntasin vanhempieni kanssa vesiteitse Hirvensalmen keskustaan syömään lounasta, he meloivat titaniciksikin kutsutulla lasikuitu Yukonillamme, samalla kun mä fiilisitelin omaa vaaleansinistä paattiani. Matkaa koko reissulle tuli yli 20km ja illalla huomasi tyylikkäät rajat käsissä. Kyllähän se järvellä hyvin paistaa.


Hirvensalmen vierasvenesatamassa
Lounaalle Hirvensalmen keskustaan
Melontaselfie - laatuaikaa vanhempien kanssa
Ollaanko me kartalla?

Kissakoskella, kohta matka jatkui kohti Ripatinkoskea...

Itsekin olen ehtinyt muutaman kerran pelaamaan biitsiä, mutta tämä kesä mennyt periaatteella "lahjattomat treenaa". Muuta on kyllä tullut harjoiteltua. Suomeen takaisin tulon jälkeen olen treenaillut vanhan lentisjoukkueen mukana ja 1-3krt viikossa oon käynyt punttisalilla liikuttelemassa rautoja ja alkaahan sitä kehitystäkin olemaaan havaittavissa. Syksyä ja lentiskautta odotellessa. Ensi talven pääsette sitten seuraamaan mun kautta lentispelaajana. Meidän joukkueen kautta voit seurata Instagramissa Kove_n1 ja #vetoonpeto.

Haba kasvanut puntilla
Rautaa liikuteltu kesän aikana TPK:n tiloissa Hakunilassa



















Jäätelöä palauttavana ateriana :P
Perinteiset HBV:n päättärit aurinkoisessa Hangossa. Jos tippuu (liian aikaisin) voi nauttia saunasta ja saunajuomista. Kuvassa Kaisa, Ansku ja mä :D

Vaikka jotkut jutut, joita olin suunnitellut jäikin tekemättä, oli tää kesä taas hieno. Syksyn aikana olisi vielä tarkoitus ehkä meloa kaverin mökille ja käydä porukoiden mökillä ennen lentiskauden alkua. Toivottavasti intiaanikesä 2015 jatkuu ja tuleva kesä 2016 on pitkä ja kuuma!

Olihan kesä 2015 mahtava!