Kuivalihaa

Sinin rinkassa kirjoittamista aloittaessa oli tarkoitus luoda blogi, jonne kirjoittamista pystyn jatkamaan myös reissun jälkeen. Myös blogin nimi syntyi sopivan yleispäteväksi kertomaan mun elämästä, enemmän ja vähemmän rinkassa.

Reissuni aikana pikkuveljeni oli siirtynyt armeijan harmaisiin ja leirielämä SA:n "herkuin" tullut tutuksi. Sotkussa munkkia syödessäni mainitsin hänelle, että voitaisiin tehdä kuivalihaa, josta Heikki innostui. Olihan hän käynyt edellisenä talvena Tuntsan reissuun valmistamiani kuivalihoja maistelemassa.

Kuivalihaan tarvitset:

• Naudan paistisuikaleita, voi käyttää myös kokonaista paistia
• vähärasvainen liha säilyy paremmin
• Soijakastiketta
• Rouhittua mustapippuria
• Uunin

Tästä määrästä tuli noin 300g kuivalihaa

Miten valmistat:

• Siisti lihasta rötköt pois
• Marinoi soijalla ja ripottele mustapippurirouhetta - pyörittele hyvin
• Levittele pellille
• Uuni 50 asteeseen
• ovi raolleen tai kiertoilma päälle
• voi laittaa myös useamman pellin uuniin samalla kertaa
• Varaa useampi tunti aikaa ja kääntele tarvittaessa

Saksilla käy helpoiten lihan puhdistaminen

Soijaa ja mustapippuria

Miedolla lämmöllä ja kiertoilmalla, maltti on valttia!

Hmm pitäskö hakea, pukisko mua? :D

 Melkein valmista, uunissa ollut melkein kolme tuntia

Muita hyväksi todettuja kuivaruokia:

• Feta / kreikkalainen juusto kuutioina
• Kana
• Jauheliha

Muista, ettei kuivaamisen missään vaiheessa saa lisätä rasvaa marinadiin tai esipaistamiseen. Kanan voi esipaistaa keittämällä, mikäli tuntuu, että liha jää kiinni pannuun. Itse pakkasin viime keväänä vaellukselle kuivaruoat Ikean suljettaviin muovipusseihin.

Suosittelen testaamaan, kuivalihan valmistaminen ei ole niin vaivalloista ja hankalaa, kuin olin aiemmin kuvitellut. Kerralla kannattaa valmistaa enemmän.

T. Sini

Ensimmäinen viikko Suomessa

Helpottavaa, ahdistavaa, turvallista, rauhallista, epätodellista, kylmää ja keväistä. Suomi. So good to be back.

Viikossa ehtinyt tapahtumaan paljon; olla töissä, sopia palavereita opintoihin ja kesän töihin liittyen, sekä nähdä kavereita hengailun ja treenaamisen merkeissä. Kuitenkin huikein hetki oli lauantaina vietetty päivä isän kanssa Messilässä. Tätä mä olin koko talven odottanut. Joku ajattelee, että tolla ei todellakaan ole kaikki muumit laaksossa...

Iloinen telemark-suksija Messilässä

Kuinka viimeiset päivät menivät Phuketissa?

Kamojen pakkaaminen Phuketissa oli helppoa, kaikki vaan rinkkaan ja laukkuun. Hyvinhän ne sinne mahtui ja vielä ihan rajoissakin. Ja taas kerran, kukaan ei kysellytkään edes lentolaukun painoa, joten sinne olisin voinut pakata vaikka ja kuinka paljon enemmän.

Sunnuntaina pakkailin kamoja pikku hiljaa ja sanoin päivällä jo Susannalle heipat. Illalla mentiin istumaan iltaa Chalongin sataman tuntumassa sijaitsevaan ravintolaan, Kan Eang @ Pieriin. Merenrantaravintolana tietenkin löytyi merenelävää jokaiseen makuun ja saa sieltä myös kanaakin. Itse turvauduin herkullisiin Tiger Prawnseihin, jotka olivat todella herkullisia. Oli mukava viimeinen ilta istua porukalla.

Viimeinen illallinen

Koska heti perään ei pystynyt syömään jälkkäriä, lähdin kämpille viimeistelemään pakkaamiset ja niiden valmituttua suuntasin vielä Rotille eli banaani pannukakulle mun vakiopaikkaan Chalongissa. Paikka sijaitsee Jula Placea vastapäätä rannan puolella tietä. Hinta-laatusuhde todellakin kohdallaan, "pannari" kananmunalla ja banaanilla 40 bahtia. Tää on juurikin se sama paikka, josta otin myös ensimmäisen Rotin, kun saavuin Phuketiin. Joten ympyrä sulkeutui siltäkin osin.

Banaanipannari eli roti

Majoituspaikan tätskä oli soittanut mulle aamuksi taksin valmiiksi klo 4:00. Lento lähtisi 6:55 ja olen tämän reissun aikana oppinut, että niillä suunnilla kannattaa olla hyvissä ajoin paikalla, joten otin tämän hieman varman päälle. Taksimatka meni nopeasti, liikennettä aamuyöllä ei juurikaan ollut ja kuski sai rauhassa ajella. Pienen odottelun jälkeen kentällä pääsin check in tiskille ja rinkasta eroon. Seuraavan kerran sitten Helsingissä selkään.

Loppupeleissä aikaakaan ei ihan hirveesti jäänyt käkäilyyn ja pian sitä kuuluteltiinkin, että Finnairin lentoa Helsinkiin aloitetaan boardaamaan. Koneeseen siirtyminen menikin todella sujuvasti ja pääsimme lähtemään aikataulun mukaan. Pian nousun jälkeen kapteeni vielä kuuluttikin, että lentomatka taittuisi hieman nopeammin kuin aikataulussa, joka mun korvaan kuulosti todella hyvälle. Ensimmäisen kolmen tunnin ajan istuin thaimaalaisen naisen ja hänen kahden lapsen kanssa. Hänen miehensä istui muutamaa riviä edempänä. Helpottaakseni heidän lentoaan vaihdoin miehen kanssa paikkaa viimeiselle seitsemälle tunnille. Lennon aikana tarjoiltiin kaksi ateriaa ja vähän välipalaa. Pieniä pätkiä pystyin nukkumaan, mutta aiempien lentojen tyyppisiä unia en saanut nukuttua. Ehkä osaltaan siihen vaikutti se, että nyt oli kyseessä päivälento ja kotiinpaluu. Loppujen lopuksi lento meni jopa yllättävän nopeasti ja "pian" kuulutettiinkin, että laskeudumme 15 minuutin päästä.

Matka laukun odottaminen ei ole ikinä tuntunut niin pitkälle. Pääsin ensimmäisten joukossa bussista sisälle ja passin tarkastuksen läpi. Linjaston tv-taulussa luki 8 minuuttia. Oli kyllä pitkät kahdeksan minuuttia. Ja sen jälkeiset hetket, joita odotin, että rinkka tulisi hihnalle. Ja sieltä se viimeinkin tuli. Vielä ennen ovista kulkemista tuloaulan puolelle nappasin rinkan pois selästä ja tsekkasin, että kaikki on kunnossa. Kaikki kunnossa ja ulos tuloaulan puolelle. Tuttuja kasvoja hakee ja siellä ne olivat. Ensimmäisenä ryntäsin halaamaan heitä kaikkia. Ryhmähali teletappien tapaan :D

Liikenne kotimatkalla oli ihanan rauhallista ja vähäistä. Tuntui jopa oudon rauhalliselle, ei miljoonaa mopoa, autoa, tuktukia. Ihana oli kävellä autolta kotiovelle ja päästä sisälle. Kotiin paluun parhaita hetkiä, äidin tekemä ruoka, lämmin sauna sekä oma sänky.

Aamulla heräsin jo seiskan aikoihin ilman kelloa kasin aikoihin jo lähdettiinkin äidin kanssa kävelylenkille, kuinka olikin kaunis aurinkoinen kevät aamu. Aamukävelyn jälkeen puuro vadelmilla ja raejuustolla maistuikin herkulliselle. Osaa taas arvostaa puuroa ihan toisella tavalla. Päivä pyöri omalla painollaan ja jossain vaiheessa vanha pelikaveri kyseli miten oon maisemissa ja illalla löysin itseni jo lenkiltä. Ja yllättävän hyvälle lenkin juokseminen tuntuikin.

Ensimmäiset pari päivää on mennyt totuttelussa oikean puoleiseen liikenteeseen, vessapaperin laittaminen pönttöön, kraanaveden juominen ja ruoan itse laittaminen. Tiistaina myös ajelin autolla ja en ainakaan vielä ole ajanut väärään suuntaan! Miltä ne eurot näyttääkään  ja kuinka iso shokki tulee kauppalaskun kanssa. Missä mun etukortit ees on?! :D

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta blogin puolelle on tulossa vielä juttuja matkan varrelta, joten jääkää kuulolle. Ja varmasti jatkan reissaamista tulevaisuudessa, joten Sinin rinkassa jatkaa kulkemista. Mutta minne ja milloin?

Seuraavaa reissua odotellessa...

T. Sini

Hei, mä tuun kotiin!

Viimeinen auringonlasku katsottu Phuketissa tältä erää ja huomenna totta tosiaan on kotiin paluun aika. Haikealtahan se tuntuu ja tässä on päivän mittaan tulleita ajatuksia koottu postaukseen. Punainen lankakin ehkä kulkee jossain... 

Yksi kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Lauri Tähkä lauloi Elastisen kanssa vuosia sitten 'matka jonka kuljet on tärkeämpi kuin päämäärä'. Matka on elämän mittainen, jossa on pieniä päämääriä. Mun seuraavia päämääriä ovat Thaimaasta lähteminen ja Suomeen palaaminen, opintojen päättäminen sekä töiden aloittaminen. Kuulostavatpa ne isoille ja jopa vakaville. Päämäärän tai päämäärien välillä kuljettava matka on se juttu. Matkan varrelle tulee töyssyjä, jotka hidastavat ja välillä ajetaan moottoritien ohituskaistaa. Nyt tätä matkaa tarkasteltuna, tuntuu se menneen ohituskaistalla, niin nopeasti se on mennyt.

Auringon paistaessa vielä ajelin Kata Beachille

Jokainen päättää oman matkansa ja sen suunnan. Mulle oikea suunta tähän hetkeen oli tulla talveksi Thaimaahan, tehdä työharjoittelu ja ottaa vähän lomaa. Yhtään hetkeä en vaihtaisi pois, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin. Jälkeenpäin voi vain ajatella, että olisi voinut toimia tuolloin toisin ja nyt olen ottanut oppia siitä. Elämä on oppimista.

Täällä kuljettu matka on ollut opettavainen monellakin tapaa, olen oppinut uusia asioita. Jos niitä alkaisin tässä listaamaan, en ehtisi aamulla lennolle. Päällimmäisinä mieleen tulevat tutustuminen uusiin ihmisiin ja kulttuureihin sekä sukeltaminen. Välillä Olen ollut myös mukavuusalueen rajoilla, ehkä jopa ulkopuolellakin, silloin sitä vasta oppii uusia asioita. Itsestäni olen löytänyt uusia puolia ja kiinnittänyt huomiota tiedostamiini heikkouksiin. Joten matkan aikana on tosiaan kasvettu.

Se, mitä tulee ikävä on yhteinen aika uusien ystävien ja kavereiden kanssa täällä, illat saunalla, veneellä tai surffilla. Ollaan koettu monenlaisia hauskoja ja vähemmän hauskoja hetkiä. Ne kuuluvat elämään ja ovat kokemuksia, joita me muistellaan. Ja niitä hetkiä tulee taas sekä uusien, että vanhojen kavereiden kanssa. Kokemuksia ja muistoja on tullut kerättyä, vielä kun muistaisi kaikki! :)

Marjon kanssa ajelemassa

Olen oppinut paljon itsestäni ja tavoistani. Suomessa tulee liian herkästi tukeuduttua läheisiin ja kysyttyä heidän mielipiteitä. Täällä olen varmasti oppinut lisää omaa elämää koskevista päätöksistä ja niiden tekemisestä. Ja älkää pelätkö en ole ottanut tatuointeja! Jos sukelluksella kaverit katoaa etsiskelet minuutin ja sen jälkeen nouset turvallisesti pintaan. Samaa voi pitää mielessä myös kuivalla maalla. Ei pidä miettiä asioita liian pitkään, liiallisella miettimisellä tuhlaa arvokasta aikaa. Joskus pienen aikalisän ottaminen voi olla hyväkin ratkaisu. 

Aikaa omille ajatuksille ja jutuille on saanut, kun sitä on tarvinnut ja sitten ottanut. Tätä reissua voi pitää myös oman ajan ottamisena. Lähtenyt salille, hierontaan tai ajamaan jollekin kivalle rannalle, saanut olla ja miettiä omaa elämää ja pyöritellä ajatuksia. Täällä ollut hyvää aikaa käydä läpi omia ajatuksia ja miettiä omaa tulevaisuuttaan, mitä siltä haluaa ja mitkä ovat mulle fiksuja suuntia.

Palaanko Thaimaahan? Siihen on nyt liian aikaista sanoa mitään. Pitää lähteä, että voi tulla takaisin. Onhan mulla monta hyvää syytä tulla takaisin. Mutta miten palaan takaisin on ihan oma juttunsa. Kyllä tänne lomalle ainakin tulen!

Urheilussa puhutaan paljon henkisestä valmistautumisesta ja se on tämän urheilusuorituksen osalta alkanut, kun palasin Phuketiin. Tämän ajan olen saanut "rauhassa" tehdä mulle mieleisiä juttuja ja kelailla tätä reissua ja tulevaa. Olla lomalla!

Sinin rinkka on jo pakattu ja alkaa kaikki olemaan valmista. Passi jätetty lentolaukkuun, nesteet pakattu rinkkaan muovipussien sisään ja tänne jätettävät kamat viety toimistolle, josta ne viedään eteenpäin lahjoitukseen. Nyt vaan odottelua, että huomenna aamulla taksi noutaa mut kohti lentokenttää ja kotimatka voi alkaa. 

Odotan innolla Suomeen paluuta, eniten odotan rakasta perhettä, joka on vastassa. Ne rakkaat henkilöt, joita en ole nähnyt neljään ja puoleen kuukauteen muuten kuin Skypen välityksellä. Jos 27.10. Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaali 2 lähtöaulassa oli lähdön kyyneleetm niin huomenna ilon kyyneleet vierii silmiin Helsinki-Vantaan lentoaseman tuloaulassa. Maltan tuskin odottaa sitä hetkeä. Johan nyt meni tunteelliseksi... 

Kohta nähdään!

T. Sini

Loman loppumista odotellessa

Aika mennyt kuin siivillä ja aamukammassa enää kolme aamua. Vaikka olen nauttinut jokaisesta hetkestä, on tällä viikolla ajatukset menneet kotiin ja tulleet takaisin. Nyt olen herännyt tajuamaan sen, että kohta mä taas kävelen kotikatuja ja ajan pyörällä kuntosalille tai Tuusulanjärven ympäri. Ja kaikista parasta, pääsen syömään äidin tekemää ruokaa! Kuitenkin joku pieni mun sisällä kaipaa jo nyt tätä paikkaa. Aika aikaansa kutakin!

Koti-ikävää, en ole reissun aikana (ehtinyt) potemaan. Ja nyt tuntuu, että kuuden viikon lomailut työharjoittelun päätteeksi on tehnyt tehtävänsä ja olen valmis lähtemään kotiin. Onhan tässä jo reissattukin aika pitkään ja tää aika tulee jäämään mieleen ja sitä muistellaan vielä kiikkustuolissakin! Paljon on Phuketissa tapahtunut nyt ja tässä kuvien kautta avaan mun lomapäiviä täällä. 

Kuinka tuntuikin hyvälle käydä treenaamassa!

Härlig tag med Mikaela, tehtiin me muutakin! 

Shopailua ja leffaa

Tämmönen tarttui mukaan #sininlentolaukussa

Tuttuvat lomalla Phuketissa, päivä heidän altaalla

Pitkä kävelylenkki Karonin rannassa Rosan kanssa

Jep, hyvä aloitus aamuun... 

Matkalla Banana Beachille Marjon kanssa, suunnistaminenkin onnistui nyt paremmin! 💪

Banana Beachillä

Hih mitä nyt tapahtuu? Tätä ei ookkaan tapahtunut 7 kuukauteen :D

Phad thai Kai - nuudeleita, kanaa ja vihanneksia

Massaman pussikanaa, paikallinen take away

Perjantaiaamun huvit Surf Housella, ainakin tässä kuvassa pysyin pystyssä...

Rinkkakin alkaa täyttymään ja saa nähdä paljonko on tullut kiloja. Siis rinkkaan ;) Nyt lounaalle ja viemään pyykkejä pesulaan. Tarkoitus olisi vielä iltapäivästä rentoutua jalkahoidon sekä -hieronnan parissa. Illalla vielä porukan läksiäisiä ja Surf Housen audio sphereen.

T. Sini

Back in Phuket

Reissun viimeinen etappi ennen Suomeen palaamista on tehty, nimittäin oon palannut takaisin Phuketiin. Khao Lakista palaamisen jälkeen onkin ollut aika paljon ohjelmaa. Nyt voisi vaan nauttia ja olla. 

Lauantaina Phuket Townissa vaihdoin bussin mopotaksiin ja olihan siinä taiteilua, miten mä pääsin mun ison rinkan kanssa mopon kyytiin ja turvallisesti perille. Kuski oli onneksi tosi hyvä! Chalongissa Rayan toimistolle moikkaamaan tuttuja ja suunnaksi O2. Aurinkomatkojen oppaat oli kutsunut porukkaa pelaamaan biitsiä sinne, vaikutti perinteeltä, kun oli Rayan ja lomamatkojen porukkaa palloa läpsyttelemässä. Välillä näytti jopa pelaamiselta ja tuntui. Pisteitä ei laskettu mutta kivaa se oli! Susanna oli toimistolla tekemässä Dive Masterin vikaa koetta ja pienen odottelun jälkeen lähdin majoittumaan uuni tuoreen Dive Masterin kämpille. Nälkäisenä päädyttiin syömään Mr. Indiaan päivällistä vielä ysin aikoohin ennen kuin lähdettiin käymään juhlimassa. 

Seuraavana aamuna noustiin ylös ja mentiin aamupalalle Flients-Oneen ja olihan se patonki aamiaiseksi hyvä, on jopa ollut ikävä. Susannalla kuitenkin viimeisiä työpäiviä ja lähdin samaa matkaa käymään toimistollaakemassa sinne jemmaamani kamat. Nyt mulla on sumplittavana mitä lähtee Suomeen, mitä lähtee roskiin ja voisiko jotain antaa vielä eteenpäin. 

Iltapäiväksi suuntasin Kata Noin rantaan, joka yleensä on hieman rauhallisempi. Vesi tuntui jopa mukavan viileältä. Rantamatolla köllötellessä kyllä hiki virtasi. Kolmen jälkeen alkoi nälkä tulemaan ja mietin hyvää ruoka paikaa. Nopean pohdinnan jälkeen päädyin Karonin liikenneympyrän nurkalle muovituolipaikkaan syömään, taas kerran hyvää ja halpaa. Matkalla olin nähnyt, että Karonin rannan tasanteelle oli porukka kokoomassa verkkoja, joten ruoan jälkeen ajelin siihen ja päädyinkin pelaamaan. Tällä kertaa pelasin 2 vs. 2 ja olihan siinä välissä vähän hukassa, kun tsekki jäikin verkkoon. Ihan hyvin pelit meni ja taisin hävitä viidestä erästä vain yhden. HBV:läisiä oli jo ollut Hietsussa pelaamassa, joten sinne pääsee pelaamaan jo, kun palaan. 

Maanantaina aamulla mopolla toimistolle ja siitä kävellen satamaan. Ei, en ollut menossa töihin. Olin lähdössä sukeltmaan kolmen sukelluksen päivää King Cruiserille. Luvassa oli Koh Dok Mai, King Cruiser ja (Shark) Point. Koh Dok Mai on merestä nouseva pystyseinäinen saari, jonne ei pääse rantautumaan. Ensimmäinen sukellus meni mukavasti ja pariin luolaankin pääsi kurkkaamaan, huisia! Toinen sukellus oli 1997 uponneella King Cruiserilla, joka on alueen tunnetuin hylky. Pituutta hylyllä lähed 90metriä ja leveyttä yli 20 metriä ja sijaitsee 16-30 metrin kohdilla, joten sukeltajilla pitää olla tehtynä tai tehdään paikan päällä Deep. Hylky on vuosien aikana romahdellut ja se on epästabiili, joten sisään ei ollut asiaa. Ja kyllähän siinä pinnassakin oli nähtävää. Mikäli hylkyjä tai muita syvällä olevia kohteita alkaa sukeltamaan enemmän tulee harkita Nitroxin suorittamista, mikä lisää pohja-aikaa, mutta sitä voi sitten joskus hamassa tulevaisuudessa miettiä. 

Viimeinen sukellus tehtiin Shark Pointilla, jossa viime viikolla majaili leopardihai, mutta tällä kertaa hän päätti lymyillä multa piilossa. Shark Pointista pinnalla näkyy ykkös pinakkeli ja lähellä on vielä toinen pinakkeli, jotka muodostavat kohteen. Sukellussitellä on paljon isoa viuhkakorallia. Shark pointilla kun pidettiin kolmen minuutin turvapysähdystä viidessä metrissä oli tarpeen pitää kiinni kivestä. Tarkkana sai olla mihin kätensä laittoi, vajaan metrin päässä musta majaili punertava skorpionikala. Aiemmin sukellusken aikana olin jo hieman epätoivoinen, ettenkö bongaa mitään siistiä, mutta tuli onneksi vastaan edes se. Jossain vaiheessa turvapysähdystä skorpionikala alkoi haukottelemaan ja lähti pois. Kaikilla kolmella sukelluksella oli jonkin verran virtaa ja ihan hyvä näkyvyys. 

Paluumatka meni mukavan leppoisasti aurinkokannella makoillessa ja lämmöstä nauttien. Laituriin päästyämme pinkillä minibussilla satamaan laiturilta, josta jatkoin matkaa kohti Rayan toimistoa. Nälkä alkoi olemaan ja menin Aksun ja Artun kanssa Ankkuriin syömään. Pojat lähtivät kiireellä jatkamaan matkaa salille, jonka mä aattelin jättää seuraavaan aamuun. (Menossa hetki, kunhan saan tän postattua...) Mä jäin nauttimaan annoksestani rauhassa ja Tinke ehti tulla Ankkuriin syömään ja juteltiin siinä ruoan yhteydessä pitkät pätkät. 

Illalla käytiin porukalla katsomassa vielä Chappie niminen elokuva. Välillä taisin viileässä elokuvateatterissa jopa hieman torkahtaa, mutta mopoille päästyämme kestikin hetken, ennen kuin pääsin lähtemään. Susannalta oli kadonnut avain ja sitä metsästettiin kissojen ja koirien kanssa. Loppujen lopuksi lähdettiin ajamaan yhdellä skootterilla kämpille ja illalla käydään hakemassa skootteri takaisin. Toivottavasti avain löytyy!

Tänään luvassa ainakin aiemmin mainitsemani salitreeni (vihdoinkin!!!) ja aamiaainen Mikaelan kanssa. Saa nähdä paljon massu on kasvanut kuukaudessa :) nyt oli luvassa vain mustaa valkoisella, mutta kuviakin lähipäivinä luvassa :)

T. Sini

Sukeltamisen sietämätön ihanuus

Ollut hieman hiljaista blogin puolella ja Krabikin on ehtinyt vaihtumaan Khao Lakiin ja maalla eläminen liveaboardiin eli livariin. Takaisin maan kamaralle pääsin eilen ja nyt ensimmäinen yö nukuttuna keinuvan oloisessa sängyssä. 

Hyvällä ilmeellä! (Kuva: Kimm Schutte)

Aiemmin reissun aikana tein muutamia sukelluksia pitkähäntäveneestä tai sukellustukialuksesta käsin, unohtamatta Tulambenin sukelluksia rannasta. Jostain syystä halusin päästä sukeltamaan Maailman kuuluille Similanin saarille sukeltamaan ja helpoiten se tapahtuu Khao Lakista. Kimmo suositteli lähtemään suosiolla livarille, koska sieltä käsin pääsisi paremmin sukeltamaan. Pienen etsinnän jälkeen olin jo varaamassa ja satuin laittamaan Jasminille viestiä kohteista Similanin suunnalla ja sain todella hyvän vihjeen Koh Bonista sekä muista Similanilta pohjoiseen olevista sukellussiteista. Mantojakin Jasmin oli nähnyt joka kerta Bonilla. Sinne siis!

Irti laiturista, nyt mennään!

Auringonlaskua ihastelemassa aurinkokannen reunalla

Löysin varsin kohtuuhintaisen livarin ja sopivilla kohteilla. Yksi tärkeä kriteeri oli myös sopiva ajankohta. En halunnut lähteä liian myöhään livarille, enkä myöskään halunnut jättää Jannea yksinkään. (Tiedoksi: Vaikka kaikki joka paikassa kyselivät ja tulevat kyselemään, me ei olla pariskunta! ;) )

Sinin kamat omassa laatikossa

Similan diving safarin toimistolle mennessä selvisi, että livarille lähtisi myös toinen suomalainen. Anni olikin sijoitettu mun kanssa samaan huoneeseen, yhdessä hollantilaisen Kimmin kanssa. Me myös muodostimme sukellusryhmän, joissa Anni ja mä olimme dive buddyt ja Kimm oppaamme kanssa. Ryhmänä olimme aika tasainen, kaikki alle 20 sukelluksessa. Kimm oli juuri hankkinut järjestelmäkameralleen kotelot, joten pelit ja vehkeet olivat kunnossa ja kuvamateriaalin saamista ei vaan voinut välttää. 

Divebuddylla kaikki hyvin, taas mennään!

Niin siis mikä on Liveaboard?

Liveaboardilla asutaan sukellustukialuksella, josta käsin tehdään sukellukset. Valittavina majoitustyyppeinä on oma huone, kahden hengen huone tai jaettu neljän hengen huone. Livarilla henkilökuntaan kuuluu sukeltavan staffin lisäksi kapteeni, venepojat sekä kokki tai kokkeja. Kaikki he asuvat veneellä, joten vene on myös heidän kotinsa.

Venepoika jekkuili Kimmin kameralla :D

Aurinkokansi

Yhteisistä ruokailutiloista

Vilinää sukelluskannella 

Livarille voi lähteä kuka vaan, vaikka ei sukeltaisi. Tälläkin reissulla on mukana henkilö, joka ei sukella. Jos ei ole käynyt peruskurssia, voi sen hyvin myös tehdä livarilla. Tälläkin reissulla sukellusmaailmaan saatiin kolme uutta luokiteltua sukeltajaa. 

Liveaboardeja on erikokoisia ja erilaisilla varustelutasoilla. Löytyy dormi-henkisiä huoneita ja yksityisyyttää haluavat saavat varattua myös oman huoneen. Veneiden varustelutasot ovat vaihtelevia ja niihin kannattaa tutustua. Jos ei ole hinnalla väliä voi ottaa paremmin varustellun, mutta ehkä on parempi aloittaa jostain hieman kevyemmin varustellusta, jottei totu heti liian hyvään ;) Näin ainakin itse ajattelen. Oli tosin aika lähellä etten olisi lähtenyt White Mantalla. Ja kuutenkin tavoitteena on nähdä ja kokea pinnan alla mahdollisimman paljon. 

Alkuun vähän itsellä mietitytti, miten meripahoin voinnin kanssa, mutta sekään ei ole ollut ongelma. Keltaisella hyvinvointi pillerillä on pienet pahoinvoinnin alut saanut karttumaan. Eikä merenkäyntikään kovin kummonen ollut. Onneksi.

Luulin ennen livaria, että se on vaan tosi kokeneiden ja PRO-sukeltajien juttuja, mutta täällä on ihan tavallisia lomalaisia ja sukellusuran alussa olevia, joten sovin joukkoon hyvin. Tietenkin mukaan mahtui myös muun muassa italialainen Massimo, joka on kouluttaja ja tehnyt freelancerina töitä Phuektissa tänä talvena. Ollaan saatettu siis olla samaan aikaan Chalongin satamassa :D

Kallista?

Liveaboard kuulostaa kalliille, mutta samalla voi miettiä rahoilleen saamaansa vastinetta. Ruoka, majoitus, sukelluskouluttaja/dive master ja useimmiten myös välineet sisältyvät hintaan. Eikä tarvitse joka sukelluspäivä olla pitkiä matkoja autojen ja veneiden kyydissä. Rahoilleen siis saa vastinetta.

Kanaa, riisiä ja vihanneksia - Fitness ruokaa

French toast ja appelsiinimarmeladia sekä pannukakku nutellalla - Fatness

Kaikkea ei myöskään voi mitata rahassa vaan jotkut asiat ovat elämyksiä, joista ainakin mä olen valmis maksamaan. Sukeltamiseen täällä on ollut niin hyvät mahdollisuudet ja nyt niistä on vaan pitänyt ottaa kaikki ilo irti. Mulle rakkaat lajit, kuten laskettelu maksavat, mutta olen monta hienoa hetkeä kokenut perheeni ja ystävien kanssa niin Alpeilla, Sierra Nevadalla, Messilässä, kuin Ylläksellä. 

Ja sitten itse asiaan!

Todistettavasti pinnan alla (Kuva: Kimm Schutte)

Mulla oli ennen liveaboardia kasassa sukelluksia 18. Nyt niitä karttui kymmenen lisää. Aiemmin suoritettu syväsukellus pakollisena osana AOW:ta oli taas kerran arvokas juttu, koska ilman sitä olisin ollut jumissa alle 18 metrissä. Toisaalta sen syväsukelluksenkin olisi voinut suorittaa kätevästi liveaboardilla.

Ensimmäisenä päivänä eli iltana ei tehty kamojen tsekkaamista kummempaa. Ensimmäisen kokonaisen päivän aamuna aloitettiin jo 7:00. Kaksi ensimmäistä päivää olivat täysiä neljän sukelluksen päiviä. Kolmantena päivänä nautittiin ja tehtiin kaksi sukellusta, jonka jälkeen suunnattiin takaisin mantereelle.

Ennen jokaista sukellusta käytiin koko porukalla läpi mitä tuleman pitää. Jokaisesta sukellussitesta oli piirretty hieno havainnollistava kuva, jonka avulla käytiin sukellusta läpi. Tää oli hyvä käytäntö ja mukava nähdä etukäteen, mitä tuleman piti.

Mayumi piirtämässä seuraavaa sukellussitea

Similan 2 sukellusta

Aika perus, ei mitään älyttömän erikoista. Vähän same same Raya Yain ja Phi Phin kanssa. Hyvä paikka aloittaa liveaboard. Ensimmäinen sukellus Nam Chai Bayssa oli enemmänkin totuttelua ja sopivan ryhmän saaminen kasaan ja painojen tarkastaminen. Toinen sukellus tehtiin North Pointiin saaren 9 luona. Uusina merenalaisina tuttavuuksina voi mainita Pipefishit.

Ekan sukelluksen ryhmä Anni, Kimm, mä ja kouluttajamme Andy

Similanilla käytiin myös rannassa

Hauskaa oli rannassakin

Tough life ;) (Kuva: Kimm Schutte)

Koh Bon 4 sukellusta

Odotukset olivat korkealla, Viiviltä ja Sakelta nähty Manta video, Jasminen hehkutus useasti nähdyistä mantoista. Kuitenkaan mantat eivät saapuneet heittämään ylävitosia. Vissiinkin heidän paras pariutumisaika oli juuri ennen meidän saapumista loppunut. Joten parempi onni ensi kerralla. 

Koh Bon - Hope for the Mantas!

Bonilla tehtiin yhteensä neljä sukellusta ja toinen sukellus oli yösukellus. Yösukellus oli mukava kokemus, mutta se maailma on edelleen mulle vähän liian rauhallinen ja päiväaikaan näki niiiin paljon enemmän. 

Toisena aamuna jatkettiin vielä Bonilla ja taas odotukset olivat korkeilla, mutta Mantat olivat jossain muualla. Lokikirjaan olin kirjoittanut vain, että nähtiin golden damsel, joka on aika peruskauraa. Viimeinen sukellus. Bonilla ja kaikki olivat sormet ja varpaat ristissä mantojen suhteen, mutta piilossa pysyivät. Bonin mantoista oli muutamat muutkin kuulleet ja paikka kuhisi sukeltajia. Jos jotain mitä lokikirjaan asti päätyneitä bongauksia haluaa mainita niin pari merikäärmettä ja Clown triggerfish eli säppikaloihin kuuluva kala. Kouluttajamme Mayumi kyllä bongailli vaikka ja mitä, pitänee tarkistaa kuvista, mitä kaikkea uikaan vastaan!

Suunnon Zoop sukellustietokone ja kirjanen, johon raapustelin pikaisesti lukemat ylös ja myöhemmin lokikirjaan

Lokikirjan täyttämistä, mitä me nähtiin?

Tachai 2 sukellusta

My new favourite in Thailand! Vetää vertoja Gilin sukelluskohteille. Paljon kalaa ja korallia, jonkin verran virtaa, joka vähän hidastaa menoa. Tachailla oli paljon pehmeää korallia, joka liikkui todella kauniisti. Ihan kuin avaran luonnon videoissa. Tachain toinen sukellus oli sunset dive eli auringonlaskun sukellus. Osa kaloista oli menossa nukkumaan ja osa vasta heräämässä, joten vipinää riitti.

Tachain saari

Tachain kohteen karttaa

Richleu rock 2 sukellusta

Viimeiset kaksi sukellusta, loppuuko tää jo? Ei saarta pinnassa vaan karikko pinnan tuntumassa. Ekalla sukelluksella näin vihdoin ja viimein merihevosen ja olihan se hieno! Richelieu Rockilla nähtiin useita skorpionikaloja sekä leijonakaloja, unohtamatta eri kokoisia ja näköisiä mureenoja. Viimeinen sukellus olikin kaikista pisin, 51 minuuttia. Ryhmiä hieman muuteltiin ja Annin kanssa sukellettiin norjalaisten Siljen ja Ragnhilden kanssa. 

Nälkä kasvaa syödessä...

Jottei sukeltaminen oli jäänyt tähän, buukkasinkin itselleni jo kolmen sukelluksen päivän maanantaille King Cruiserille. Ja tällä hetkellä ajattelen, että siihen taitavat tämän reissun sukeltamiset loppua. Nollasta kuitenkin on lähdetty ja kolmenkymmen yli paukuttu jo!

Omanlainen elämys, vähän ehkä rinnastettavissa pidempään vaellukselle tai melontareissuun. Tietenkin sillä erotuksella, ettei edes ruoan laittamisesta tarvitse huolehtia. Päähommana livarilla on sukeltaminen! Voin lämpimästi suositella liveaboardia kaikille sukelluksesta kiinnostuneille. Itselle yksi reissun parhaista jutuista!

Mikä auringonlasku, näitä saikin ihastella kolmeen kertaan!

Kimm, mä, Anni ja kouluttajamme Mayumi 

Kaikki ok! (Kuva: www.arewedreaming.com / Tomas Ozanne)

Huomenna matka jatkuu tuttuun ja turvalliseen Phuketiin. Kohta olenkin jo Suomessa, mutta nyt nautitaan vielä lämmöstä ja auringosta. Lomailua unohtamatta ;)

T. Sini