Syksyinen metsä, sataa vettä, kartta kastunut ja rastit ei löydy. Kuulostaa varmaan monen korvaan tutulle. Mikä siinä suunnistuksessa on niin hirveän ikävää? Tosin itselle suunnistaminen ei ole ollut ikävää ja kamalaa, tai ainakaan en muista, että olisi jäänyt pahoja traumoja ;)
Suunnistus koulussa tapahtuu tavallisesti pareittain, tosin omat muistikuvat on yksin suunnistuksesta. ehkä senkin takia, että yleensä etenin juosten enkä kävellen (lue: löntystäen). Tutuissa metsissä pystyikin etenemään ripeämmin kuin suunnistaessa vieraammissa maastoissa. Pareittain suunnistuksessa on puolensa, tuohan se turvaa, kun on kaveri mukana. Kuitenkin herkästi pareittain suunnistaessa tapahtuu majakka ja perävaunu -efekti, jossa toinen suunnistaa ja toinen tulee perävaununa perässä. Koulussa maastona on viitenä kertana viidestä läheinen purtsi, jossa eksymisen vaara pitäsi olla lähes mahdoton. Kuitenkin aina kuulee juttuja kadonneista oppilaista... Toisaalta tutussa maastossa suunnistaessa ei tule oikeasti suunnistettua ja voi edetä nopeammin ilman kartan lukemista. Niin no onhan sekin suunnistusta.
Suunnistuksen kanssa taitaa olla sama ongelma kuin rakkaan hiihdon kanssa. Oppilaat suksille ja purtsille - sama suunnistuksessa, kartta käteen ja metsään. No pylly edellä puuta siinä mennään, jos vain toimii näin. Oppilaille pitää antaa ensiksi valmiuksia suunnistaa ja tarjota ensiksi niin helppoja rasteja ja tehtäviä, että itseluottamus kasvaa ja pääsisi nauttimaan suunnistamisesta.
Viuhkasuunnistuksen hyviä puolia on ryhmän helppo seuraaminen, kun oppilaat hakevat rastiparin kerrallaan ja palaavat hakemaan uuden kartan ja rastiparin sovitusta paikasta. Näin he eivät myöskään pääse harhailemaan metsässä koko tuntia.
Täytyy myöntää, että kompassin kanssa suunnistaminen on itselle kohtuu vierasta, mutta luonto- ja liikuntamatkailun opintojen myötä tuli sekin tutuksi. Tunturissa suunnistaessa oli ihan hyödyllistä, että osasin jollain tasolla käyttää kompassia.
Reissun päällä suunnistaminen
Autolla liikuttaessa paikasta toiseen suunnistetaan. Hieman toisenlaista kuin se "koulusuunnistus". Samalla lailla kaupungilla ravintolan tai kaupan etsiminen on suunnistusta. Nykyaikana avuksi otetaan navigaattori tai avataan google maps. Tullut itsekin muutaman kerran turvauduttua niihin, mutta aina yritän pärjätä etukäteen tsekkaamallani kartalla ja muistikuvalla
Vinkki: Ota screenshotteja kartoista, kun olet matkalla ulkomailla niin voit tarkastaa siitä kätevästi, eikä tartte nettiä käyttää tai etsiä Wi-Fiä. Kuvan voi ottaa myös paikan päällä olevasta kartasta!
Turistina tai ulkopaikkakuntalaisena, miksei myös omalla kotipaikkakunnalla joutuu silloin tällöin suunnistamaan. Kaupunki olosuhteissa on helpposuunnistaa kartan kanssa. Tuntomerkkejä löytyy joka nurkalta.
Suunnistusta Sinin rinkassa
Viime talvena tuli suunnistettua eri paikoissa ja yleensä enemmin tai myöhemmin löytyi oikea reitti ja myös määränpää.
Lähdettiin Susannan kanssa eräänä päivänä etsimään Banana Beach nimistä rantaa ja "lyhyen" 1,5h suunnistuksen jälkeen vihdoin oikea ranta löytyi. Tarina tästä casesta löytyy tästä.
Toisella kerralla olin menossa Phuket Towniin moikkaamaan JV:tä ja Elsiä. Jossain vaiheessa turhauduin etsimään kyseistä paikkaa ja päädyin kysymään liikennevaloissa apua tytöiltä, jotka olivat myös skootterilla liikenteessä. Liikennevalojen jälkeen sivuun ja selvitys siitä mihin olen menossa ja 5min myöhemmin olin oikeassa paikassa. Kop khun khaa heille vielä kerran! Näitä suunnistustarinoita olisi tuolta reissulta enemmänkin... Omat hankaluutensa suunnistamiseen toi thaimaalainen kirjaimisto, joka ei taipunut tai taivu edelleenkään yhtään. Yritä siinä sitten kadun nimien mukaan suunnistaa. Sit suunnistettiin maamerkkinen ja katujen mukaan, käyhän se niinkin!
Rinnesuunnistus
Kymmenien alppireissujen aikana on oppinut lukemaan eri alueiden karttoja ja aika nopeasti olen myös alueet sisäistänyt ja oppinut liikumaan ilman karttaa. Oman haastensa suunistamiseen rinteessa tuo lumisade, jossa hyvä jos näkee edes suksen kärjet. Suunnista sitten siinä oikeaan paikkaan ja joskus on vähän tipahdeltukin penkalta alaskin, kun ei ole suuntavaisto ollut ihan parhaimmillaan.
Monilla matkatoimistojen laskettelureissuilla on viikko-ohjelmassa myös rinnesuunnistus, joissa pitää käydä ottamassa selvää jonkun tietyn hissilinjan hissien määrä, miesten vessan oven väri tai gulassikeiton hinta. Hauskoja muistoja on näistäkin vuosien takaa ja muutama voittokin on takataskussa ;)
Maalla mulla toimii hyvin suuntavaisto. Sukeltaessa suuntavaisto heittää häränpyllyä aika huolella ja yksinkertainenkin suunnanotto tehtävä menikin juuri sen verran oikein, että pääsin AOWD kurssin suunnistusosan läpi. Kiitokset vielä Matiakselle pitkäpinnaisuudesta!
Suunnistustunnit
Tänä syksynä pidin ensimmäiset suunnistustunnit ja olihan siinä työtä, kun vei rasteja paikoilleen ja valmisteli karttoja. Toisaalta tunnit itsessään olivat suht rentoja ja rauhallisia. Jotenkin oli käsittämätöntä, kun koulun läheisellä alueella olevista suunnistusrasteista oli noin puolet jäljellä vain kuukausi niiden viemisen jälkeen. Jollain on vissiin tosi mielekästä tehtävää, kun täytyy repiä rastimerkkeinä toimivia laminoituja papereita irti. Murrrr. No saipahan liikunnanopettajakin liikuntaa, kun kävi uudelleen niitä läpi :D
Vierulla suunnistamisen kurssi oli hieno kokemus, sen aikana oppi, että suunnistus on paljon muutakin kuin alussa mainittu "koulusuunnistus". Opettaja oli mahtava ja antoi laajan kuvan suunnistuksen monimuotoisuudesta ja vinkkejä suunnistustuntien järjestämiseen. Ja niitä myös yritin hyödyntää tänä syksynä parhaani mukaan.
Suunnistaminen on paljon muutakin kuin ensimmäisessä lauseessa kuvailtu tapahtuma. Se on hieno tapa tutustua Suomen luontoon. Kaupunkialueidenkin läheisyyksissä löytyy erilaisia reittejä, joihin voi lähteä tutustumaan ja ulkoilemaan. Kaveri mukaan, reppuun eväät ja viettämään syyspäivää metsään! Ja aivan kuin moneen muuhunkin asiaan pätee suunnistamiseenkin sääntö: suunnistamaan opit vain suunnistamalla! Kartta käteen ja suunnistamaan. Ensi kesänä pitääkin yrittää ehtiä iltarasteille!
T. Sini
Suunnistus koulussa tapahtuu tavallisesti pareittain, tosin omat muistikuvat on yksin suunnistuksesta. ehkä senkin takia, että yleensä etenin juosten enkä kävellen (lue: löntystäen). Tutuissa metsissä pystyikin etenemään ripeämmin kuin suunnistaessa vieraammissa maastoissa. Pareittain suunnistuksessa on puolensa, tuohan se turvaa, kun on kaveri mukana. Kuitenkin herkästi pareittain suunnistaessa tapahtuu majakka ja perävaunu -efekti, jossa toinen suunnistaa ja toinen tulee perävaununa perässä. Koulussa maastona on viitenä kertana viidestä läheinen purtsi, jossa eksymisen vaara pitäsi olla lähes mahdoton. Kuitenkin aina kuulee juttuja kadonneista oppilaista... Toisaalta tutussa maastossa suunnistaessa ei tule oikeasti suunnistettua ja voi edetä nopeammin ilman kartan lukemista. Niin no onhan sekin suunnistusta.
 |
| Suunnistuskartta (kuva: Suunnistusliitto / olekartalla -sivusto) |
Suunnistuksen kanssa taitaa olla sama ongelma kuin rakkaan hiihdon kanssa. Oppilaat suksille ja purtsille - sama suunnistuksessa, kartta käteen ja metsään. No pylly edellä puuta siinä mennään, jos vain toimii näin. Oppilaille pitää antaa ensiksi valmiuksia suunnistaa ja tarjota ensiksi niin helppoja rasteja ja tehtäviä, että itseluottamus kasvaa ja pääsisi nauttimaan suunnistamisesta.
Viuhkasuunnistuksen hyviä puolia on ryhmän helppo seuraaminen, kun oppilaat hakevat rastiparin kerrallaan ja palaavat hakemaan uuden kartan ja rastiparin sovitusta paikasta. Näin he eivät myöskään pääse harhailemaan metsässä koko tuntia.
Täytyy myöntää, että kompassin kanssa suunnistaminen on itselle kohtuu vierasta, mutta luonto- ja liikuntamatkailun opintojen myötä tuli sekin tutuksi. Tunturissa suunnistaessa oli ihan hyödyllistä, että osasin jollain tasolla käyttää kompassia.
Reissun päällä suunnistaminen
Autolla liikuttaessa paikasta toiseen suunnistetaan. Hieman toisenlaista kuin se "koulusuunnistus". Samalla lailla kaupungilla ravintolan tai kaupan etsiminen on suunnistusta. Nykyaikana avuksi otetaan navigaattori tai avataan google maps. Tullut itsekin muutaman kerran turvauduttua niihin, mutta aina yritän pärjätä etukäteen tsekkaamallani kartalla ja muistikuvalla
Vinkki: Ota screenshotteja kartoista, kun olet matkalla ulkomailla niin voit tarkastaa siitä kätevästi, eikä tartte nettiä käyttää tai etsiä Wi-Fiä. Kuvan voi ottaa myös paikan päällä olevasta kartasta!
 |
| Hong Kongissa suunnistettiin muun muassa tämmöisellä kartalla |
 |
| Ronda, missä se rotko? |
 |
| Hotels.comin appista tehty kuvakaappaus, jotta löydettäisi majoitus Gili T:llä |
Suunnistusta Sinin rinkassa
Viime talvena tuli suunnistettua eri paikoissa ja yleensä enemmin tai myöhemmin löytyi oikea reitti ja myös määränpää.
Lähdettiin Susannan kanssa eräänä päivänä etsimään Banana Beach nimistä rantaa ja "lyhyen" 1,5h suunnistuksen jälkeen vihdoin oikea ranta löytyi. Tarina tästä casesta löytyy tästä.
Toisella kerralla olin menossa Phuket Towniin moikkaamaan JV:tä ja Elsiä. Jossain vaiheessa turhauduin etsimään kyseistä paikkaa ja päädyin kysymään liikennevaloissa apua tytöiltä, jotka olivat myös skootterilla liikenteessä. Liikennevalojen jälkeen sivuun ja selvitys siitä mihin olen menossa ja 5min myöhemmin olin oikeassa paikassa. Kop khun khaa heille vielä kerran! Näitä suunnistustarinoita olisi tuolta reissulta enemmänkin... Omat hankaluutensa suunnistamiseen toi thaimaalainen kirjaimisto, joka ei taipunut tai taivu edelleenkään yhtään. Yritä siinä sitten kadun nimien mukaan suunnistaa. Sit suunnistettiin maamerkkinen ja katujen mukaan, käyhän se niinkin!
 |
| Chalongista Banana Beachille suorin reitti, ajettu reitti olisi ollut hieman toisenlainen ;) |
 |
| Jotta ensi kerralla osaisi suunnistaa suoremmin! |
Kymmenien alppireissujen aikana on oppinut lukemaan eri alueiden karttoja ja aika nopeasti olen myös alueet sisäistänyt ja oppinut liikumaan ilman karttaa. Oman haastensa suunistamiseen rinteessa tuo lumisade, jossa hyvä jos näkee edes suksen kärjet. Suunnista sitten siinä oikeaan paikkaan ja joskus on vähän tipahdeltukin penkalta alaskin, kun ei ole suuntavaisto ollut ihan parhaimmillaan.
 |
| Yksi mielenkiintoisimmista hiihtokeskusten kartoista, joihin olen törmännyt. Sella Rondan voi kiertää kahteen suuntaan ja paremmin sen hahmottaa paikan päällä. Sieltä ei ainakaan lopu laskukilometrit kesken! (Kartan lähde) |
 |
| Vierumäki - Naruska |
Suunnistustunnit
Tänä syksynä pidin ensimmäiset suunnistustunnit ja olihan siinä työtä, kun vei rasteja paikoilleen ja valmisteli karttoja. Toisaalta tunnit itsessään olivat suht rentoja ja rauhallisia. Jotenkin oli käsittämätöntä, kun koulun läheisellä alueella olevista suunnistusrasteista oli noin puolet jäljellä vain kuukausi niiden viemisen jälkeen. Jollain on vissiin tosi mielekästä tehtävää, kun täytyy repiä rastimerkkeinä toimivia laminoituja papereita irti. Murrrr. No saipahan liikunnanopettajakin liikuntaa, kun kävi uudelleen niitä läpi :D
Vierulla suunnistamisen kurssi oli hieno kokemus, sen aikana oppi, että suunnistus on paljon muutakin kuin alussa mainittu "koulusuunnistus". Opettaja oli mahtava ja antoi laajan kuvan suunnistuksen monimuotoisuudesta ja vinkkejä suunnistustuntien järjestämiseen. Ja niitä myös yritin hyödyntää tänä syksynä parhaani mukaan.
Suunnistaminen on paljon muutakin kuin ensimmäisessä lauseessa kuvailtu tapahtuma. Se on hieno tapa tutustua Suomen luontoon. Kaupunkialueidenkin läheisyyksissä löytyy erilaisia reittejä, joihin voi lähteä tutustumaan ja ulkoilemaan. Kaveri mukaan, reppuun eväät ja viettämään syyspäivää metsään! Ja aivan kuin moneen muuhunkin asiaan pätee suunnistamiseenkin sääntö: suunnistamaan opit vain suunnistamalla! Kartta käteen ja suunnistamaan. Ensi kesänä pitääkin yrittää ehtiä iltarasteille!
T. Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti