Minkälaista joulun vietto ulkomailla? Aiemmin oon ollut vain lomalaisena useamman kerran Itävallassa ja yhden kerran Thaimaassa. Alpeilla jouluaattona on yleensä ollut aika rauhallista rinteessä, saa nähdä miten on asiakkaita jouluaaton kalaretkellä tai Pirates of the Asialla. Täällä ollaan töissä myös jouluaattona, kuuluu sesonkityön ominaisuuksiin.
Jouluna en ole ainakaan ajatellut syöväni kinkkua tai laatikoita, vaikka niitä täältä jostain saisikin... Saatan kotiin palatessani keväällä ilmoittaa, että jouluruokaa pöytään kiitos ;) Joululounaana on tullut syötyä Sveitsissä jättikatkarapu-kirsikkatomaatti-rucola pizzaa, Itävallassa fondueta ja Koh Changilla jättikatkarapuja illallisena. Olisikohan tänä vuonna vuorossa kana ja riisi :D
Itsenäisyyspäiväkin jo ehti mennä ja itsenäisyyspäivän aika tuo mieleen monia muistoja, kuten neljän vuoden takaiset ylioppilasjuhlani. Onko niistäkin jo niin kauan?! Vanhan yläasteeni opettaja otti minuun marraskuussa yhteyttä ja pyysi minua kirjoittamaan kirjeen heidän itsenäisyyspäivän juhlaan. Kirjeessä kiteytin omia ajatuksiani liityen tähän reissuun, koti-ikävään ja Suomeen. Tässä vielä kirje teille luettavaksi:
Tervehdys koko koulun väki!
Lähetän tämän kirjeen teille Thaimaan Phuketista, jossa olen tekemässä viimeistä työharjoitteluani liikunnanohjaaja opintoihini liittyen suomalaiselle sukellusyrityksellä, Raya Diversilla. Olen nyt ollut hieman yli kuukauden reissussa ja sitä on jäljellä vielä reilut kolme kuukautta. Mun osalta siis talvi jää välistä. Talvia tulee kyllä! Paikallisia on hauska kummastuttaa kertomalla Suomen talvisista olosuhteista. Lumi täällä 30 asteen helteessä kuulostaa heistä omituiselta, eikä heidän ymmärryksensä pakosti riittäisi tajuamaan, mitä oikeasti tarkoittaa puolitoista metriä lunta ja 25 asteen pakkanen. Välillä kovat pakkaset olisivat mukavaa vaihtelua tähän +30-35 asteeseen, uskokaa tai älkää!
Olen ensimmäistä kertaa kaukana lähimmäisistäni näin kauan ja kaukana, jopa neljä ja puolikuukautta Thaimaassa. Mutta pidemmällä aikajanalla tarkasteltuna tämä reissu on vain yksi hujaus ihmiselämässä. Koti-ikävä ei ole päässyt yllättämään, ehkä siihen on syynä skype ja muut nykyajan sovellukset, joilla on helppo kommunikoida pidemmänkin välimatkan takaa läheisille. Ikävä ja muutama kyynel kyllä tuli puseroon sinä päivänä, kun lähdin matkustamaan kohti Phuektia. Ja löytyyhän multa pahan päivän koti-ikävän varalle jääkaapista edelleen yksi levy Fazerin sinistä. Sitä ei ole vielä tarvittu.
Phuketissa olen saanut uuden perheen ympärilleni, Rayan perheen. Eihän se tietenkään korvaa sitä perhettä ja ystäväpiiriä, mikä mulla on Suomessa, mutta täällä se on oleellinen osa elämääni ja varmasti osa näistä ystävyyssuhteista kantaa pidemmällekin, kuin pelkästään tämän työharjoittelun ajan.
Hyvän ruoan ystävänä nautin paikallisista erikoisuuksista ja rohkeasti olen maisitellut uusia ruokia, kuten friteerattuja toukkia. Kuitenkin välillä mieli tekisi savulohta ja perunamuussia, niiden vuoro on sitten maaliskuussa.
En ala tässä venyttämään teidän itsenäisyyspäiväjuhlaa sillä, miten olen päätynyt tänne tai mihin aion mennä. Kuitenkin rohkaisen jokaista myöhemmin tulevaisuudessa lähtemään opiskelijavaihtoon tai työharjoitteluun ulkomaille tilaisuuden tullen. Se avartaa maailmaa uudella tavalla ja antaa kokemuksia ja oppia, jota ei koulun penkiltä saa tai rahalla voi ostaa.
Vaikka kuulostaakin kliseiseltä, on lähdettävä, jotta voi tulla takaisin, mutta niin se on. Nyt sen ymmärrän paremmin, kuin ennen. Osalla matka uuteen ja mahdollisesti tuntemattomaan kestää viikoista, kuukausiin tai jopa vuosiin, mutta aina meillä on paikka johon palata, itsenäinen Suomi.
Hyvää itsenäisyyspäivää täältä kaukaa toivottaa Sini
Näihin sanoihin on hyvä päättää ja samalla laittaa iPadi pois ja alkaa nukkumaan, kahdeksan tunnin päästä alkaakin jo toimistolla työt...
T. Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti