Kuinka minusta tuli miljonääri?!

Kyllä, minusta tuli miljonääri. Tosin eurot ja Thaimaan bahtit vaihtuivat Indonesian rupioihin ja kurssi on karkeasti 1€=14 000 rupiaa. Joten siitä voi nokkelat laskupäät laskea, ettei miljoonaan niin älyttömästi tarvita.

Eilinen päivä meni kamoja kasatessa ja asioita hoitaessa. Seitsemän aikoihin illalla noustiin Jannen kanssa taksiin ja kohti lentokenttää. Määränpäänä oli Bali. Onneksi menimme kentälle hyvissä ajoin, jouduimme ostamaan lennot pois Indonesiasta, jotta saisimme buukattua myös itsemme Singaporessa tapahtuvan vaihdon jälkeen Balille asti. No nyt on yhdet lentoliput lisää takataskussa ja samalla tuli jäi muutama bahti AirAsian tiskille. Ehdittiin vielä koneeseenkin hyvin!

Vihdoinkin tuubissa!

Lento Singaporeen meni ihan hyvin, Jetstarin halpalennoilla joutuu kaikesta maksamaan, joten parempi nukkua tässä tapauksessa onnensa ohi :D Singaporessa törmäsin suomalaiseen mieheen. Olin hakemassa Wi-Fiä varten tunnuksia infosta ja annoin Suomen passin ja pian hän jatkoi englanniksi aloittamaamme keskustelua suomeksi. 

Toinen lento meni myös unisissa tunnelmissa, lensimmehän yötä vasten. Juuri ennen laskeutumista heräsin ja näin hienoja maisemia. Singaporeen laskeutuessa heräsin vasta, kun renkaat tömähtivät maahan. Hups. Balin kentällä menimme tulohalliin ja ihmettelimme millä valuutalla saa ostettua Visa on arrivalin. No millä tahansa se olisi saanut. Sitten vaan automaatille ja rupioita kehiin. Näin meikäläisestä tuli kertarysäyksellä miljonääri! Laput täytettynä tiskille ja nopeasti läpi, kohti seuraava tiskiä, jossa immigrationin henkilö kuittaa passiin viisumin ja 30 päivän maassa olon. 

Tarkastusten ja laukkujen saamisten jälkeen ulos tulohallista ja taksi setä bongasi mut ja Jannen. Noin 15€ yhteensä taksi kohti Sanuria. Katotiin vaan kartasta, että toi vois olla kiva ja Janne oli vähän ehtinyt googlettelemaankin sitä. Hetkeä myöhemmin jo taksi pysäytti Sanurissa ja alkoi aamiaisen, Wi-Fin sekä majoituksen metsästys. Toisesta aamiaispaikasta löytyi toimiva netti ja saimme myös ruokaa. Pian myös löysimme kävelymatkan päästä pari varteenotettavaa hotellia joita lähdimme katsastamaan. Lennosta vielä tsekkasimme yhden, mutta altaan puuttuminen kostautui tälle paikalle ja valitsimme aiemmin katsomistamme hotelleista halvemman. 

Löytyihän meille majoitus, ei ehkä packbackereiden suosima (pikemminkin keski-ikäisten). Hotellipojalla oli mahdoton tehtävä kantaa mun rinkka huoneeseen :D

Kotikatu, muutama muukin hotelli tällä kadulla. Uskokaa vaan!

Ennen altaalla siirtymistä käytiin ostamassa vähän vettä lähikaupasta

Aamupäivää paistateltiin altaalla ja lounasta lähdettiin nauttimaan rantakadulle. Mukavia ravintoloita ja kilometrejä kertyi mukavasti. Aurinkokin paistaa mukavan korkealta ja suoraan alaspäin, joten onneksi on tullut hankittua suojakerrosta kolmen kuukauden aikana.

Altaassa, eikä jääriitteitä mailla halmein ;)

Ruoka oli hyvää ja syöminen taas kerran kivaa

Vielä jäi rannassa makoilut odottamaan seuraavaa hetkeä...

Lounaan jälkeen pysähdyin eräälle kojulle ja kuin huomaamattani buukkasin itseäni huomiselle kahden sukelluksen päivälle Tulemboon. Janne jää Sanuriin viettämään allas/rantapäivää, kun mä lähden tutustumaan toisen maailmansodan aikaiseen hylkyyn. Saa nähdä miten menee. Robin, joka toimii Phuketissa Rayalla kouluttajana kehui tätä kohdetta ja nyt pääsen näkemään ja kokemaan sen! Ensimmäistä kertaa on luvassa ihan oikea fun dive eli hupidyykki. GoProkin on jo latautumassa niin saattaisin saada jopa kuvamateriaalia. Nyt takaisin altaalla, jossa Wi-Fi toimii!

Löytyihän se oma nimi taulusta, viereisestä kyltistä löytyi vielä mummon nimi!

T. Sini

P.S. Siihen miljoonaan tarvitaan noin 71€