Jostain syystä netti tippunut tai jotain muuta käynyt tietotekniikan ihmeellisessä maailmassa ja jäänyt tämä postaus matkan varrelle. Kuitenkin näyttäs pahasti sille, että dementia vaivaa ja ihan unohduskin päässyt käymään... No tässä tulisi melkein kuukauden takaa Kuala Lumpurin visarunin tunnelmia.
Thaimaassa saa olla leimalla 30päivää eli saapuessa maahan täyttää arri ja departure kortin. Immigration / passport tarkastuksessa. Pidempiin maassa oleiluihin tarvitsee viisumin. Itselläni oli ED-viisumi työharjoitteluun, jonka jo hain Suomesta käsin. Hintaa tällä viisumilla oli 55€ ja sen sai nopeasti, vein maanantaina ja hain torstaina. Nopeaa toimintaa. Suosittelen tarkastamaan, monesta moneen viisumitoimisto on auki!
Saavuin Phuketiin 28.10. ja silloin viisumi leimattiin sisään. Ulosmeno pitäisi tehdä viimeistään 28.1. Tai niin olin kuvitellut. Olisi ehkä pitänyt lukea. Luulo ei ole tiedon väärti ja kolme kuukautta on eri asia kuin 90 päivää. No kyllä meidän porukasta muitakin joutui maksamaan 500thb sakkoja jokaisesta vuorokaudesta. Mulla vuorokausia tuli kaksi, joten 1000 thb köyhempänä lähdin reissuun.
Aamulla vähän viiden jälkeen startattiin Jannen kanssa skootteri ja lähdettiin kohti Phuketin kenttää. Siellä iski äsken maintsema viisumin kohtalo kasvoille. Lento Kuala Lumpuriin meni torkkuen ja saapumisen jälkeen Janne mittaili kentällä kuumetta ja Jannen harmiksi mittari näytti kuumetta. Taksilla Sonyan kämpille ja pienen odottelun ja etsinnän jälkeen Sonya saapui portille ja päästiin sisään.
Kamat sisälle, Janne sohvalle lepäämään ja Sonya ja mä lähdettiin syömään lounasta ja kiertelemään. Vahingossa eksyttiin ostoksille ja mukaan tarttui mustavalkoinen mekko. Ostoksien jälkeen sisälle ja päiväunille, vissiin ihan hirvee jetlag, kun on tunnin ajan ero! :D Päiväunien jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja mentiinkin paikalliseen Ankkuriin eli SK Corneriin, joka on käymisen arvoinen. Hyvää tandoori kanaa ja naan leipää. Suosittelen!
Ruokailun jälkeen suuntasimme Kuala Lumpurin yhdelle merkittävimmistä nähtävyyksistä eli Petronas Towereille. Tuli vähän uskomaton olo, että siinä ne seisovat ja minä olen siinä vieressä. Vau!
Toinen päivä valkeni aurinkoisena ja aamupalalle suunnattiin läheiseen ravintolaan syömään paikallisia herkkuja. Aamupalana oli Tosai Teluria ja banaani-hunajarotia, kyytipoikana oli hunaja-lime teetä. Oli todella hyvää ja päivä lähti hyvin käyntiin. Takaisin kämpille ja altaalle. Siellä kuvailtiin pätkiä ja makoiltiin auringossa. Auringosta tarpeeksi saatuamme lähdimme suunnistamaan food courtiin syömään, jonka jälkeen Sonyan kanssa ostoksille.
Muutamia vaatekappaleita tarttui mukaan ja myös selfie tikku, johon on vielä hakusessa bluetooth kaukosäädin, jotta iphonella saa otettua kuvia (teidän reimuksi). Hintataso merkki vaatteissa on samaa luokkaa, kuin Suomessa, mutta tavaratalo vaatteet ovat halvempia kuin Suomessa, saa nähdä onko minkä laatuisia vaatteet.
Takaisin Sonyan, Antin, Juhon, Nean ja Allun kämpille tultuamme suunnittelimme illan ohjelmaa. Jannen kuume oli laskenut hieman ja hän jäi kuitenkin vielä lepäämään. Taitaa Jannella tulla vielä tulevaisuudessa uusi Kuala Lumpurin reissu.
Päätimme lähteä suunnistamaan kohti Heli Lounge Padina tunnettua kattoterassi ravintola-baaria. Sisään marssimme sortseissa ja t-paidoissa sekä fläbäreissä, onneksi olimme menossa ennen yhdeksää niin pääsimme edellä mainuilla varusteilla sisään. Harvemmin on ollut hieman noloa hetkeä, mutta muilla tuntui olevan siistit vaatteet ja kengät ja itsellä vain Asenteen toppi ja farkkusortsit. No niillä mennään mitä on. Ensi kerralla sitten parempaa seppälää päälle.
Kattoterassille pääsi, kun osti juoman. Pojat (Juho ja Antti) ottivat Guinnesit, Sonya mojiton ja mä tilasin kuohuviinin. Kuoharilasi kädessä ja helipadin juoma-alusta takataskussa käppäiltiin ylös kattoterassille. Olihan ne maisemat hienot, KL Tower vasemmalla ja Petronaksen kaksoistornit oikealla, Nice! Juomat ja kuvat hörpittyä ja otettua käppäilimme kotiin.
Seuraavana aamuna heräilimme ja suuntasimme taas tuttuun ja turvalliseen aamiaispaikkaan. Aamiaisen jälkeen etsimme apteekin, jotta Jannen olo paranisi ja nesteet pysyisi sisällä. Apteekin löytäminen ei ollut yhtä helppo homma kuin Patak Roadilla. Vihdoin ja viimein kello löi 10 ja apteekki avautui. Lääkkeet mukaan ja Jannen luokse.
Hetken aikaa istuimme kämpillä ja nostimme Sonyan kanssa kytkintä ja lähdimme kohti Batu Cavesia. Luvassa olisi kaksi raidekulkuneuvoa, paljon portaita, villejä apinoita sekä iso seisova kullattu buddha. Olihan se näkemisen arvoinen ja matkalta ostettu selfie-tikun kaveriksi kaukosäädin niin sai iPhonellakin kuvia otettua. Hihi! :)
Sonyan kanssa menossa Batu Cavesille
Batu Caves
Ja selfie-tikku, jokaisen tosi-turistin vakioväline
Takaisin sivistykseen junalla. Kesken junamatkan sonya toteaa, että on muuten pelkkiä miehiä tässä vaunussa ja hetkeä myöhemmin sanon laskevani housut alas ja tarkoittaen lahkeiden suoristamista alas. Hups, onneks muut vaunussa olijat eivät (toivottavasti) ymmärrä suomea. Oli siinä hetken aikaa naurussa pitämistä kummallakin.
T. Sini
P.S. Parempi myöhäön kun ei milloinkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti