Tässä aiemmin lupaamani päivitys hylkysukelluksestani Balilla.
Valmistautumista seuraavan päivän sukellukseen, eikä muuten huurtunut!
Tulamben on kansainvälisesti tunnettu sukelluskohde, joka on palkittu aen helposti sukellettavuuden sekä luonnon monimuotoisuuden takia. Toisessa maailmansodassa uponnut hylky, joka on yksi maailman helpoimmista hylyistä sukeltaa. Elämää tämän hylyn ympärillä on paljon, muun muassa pieniä äyriäisiä, trumpettikaloja sekä pieniä merihevosia. Suurimmat hylyllä olevat kalat ovat haita ja Mola-Mola kaloja, jotka kuulema ovat hylyn suunnilla vain tiettyyn aikaan vuodesta. Tulamben on hieno paikka alottelijoille, mutta sopii myös hyvin koulutussukelluksiin, hupidyykkeihin, sekä vedenalaiseen kuvaamiseen. (Lähteenä: http://www.divetulamben.com/diving_tulamben.html ja allekirjoittaneen tekemä käännös.)
Aamulla aamiainen hotellilla ja juuri, kun olin lopettamassa aamiaista tuli hotellin henkilökuntaan kuuluva henkilö kertomaan, että nouto olisi respan edessä. Mulle annettiin aika isolla skaalalla noutoaika, 8:30-9:00. Olivat minuutilleen oikeassa ajassa. Omat tavarat autoon ja kohti saaren pohjoisosassa olevaa Tulambenia.
Räpsy matkan varrelta, riisipeltoa. Edelleen on mysteeri, mistä se riisi siihen kanan viereen tulee?
Perillä parkkipaikalla ulos autosta. Omiin sukelluskamoihin ei tarvinnut koskea vaan ne kaikki kannettiin sinne rantaan. Pulloja paikalliset kantajat kantoivat jopa päälaellaan. Rannassa mulle annettiin sopivan kokoiset välineet eli BCD, märkkäri sekä räpylät ja kengät. Maski multa löytyi omasta takaa. BCD olikin kokoa XS ja siihenkin mahduin hyvin. Ehkä voin useamminkin ottaa pienemmän liivin.
Ennen veteenmenoa ei käyty läpi paritarkastusta, mutta omatoimisesti osasin tsekata varusteeni. Tarkka (tasapainoliivi) - Pari (painot) - Sukeltaa (soljet) - Ilman (ilma ok) - Ongelmia (kaikki kamat ok ja valmista).
Ensimmäisellä sukelluksella mukana oli GoPro, jossa muistia just ja just riitti muutamiin kuviin ja lyhyeeseen videon pätkään. Hylylle pääseminen oli helppoa, vain kahdessa minuutissa oltiin hylyllä ja alle nopeasti oltiinkin jo hylyn alalaidalla lähellä 30 metriä. Onneksi kävin AOWD-kurssin ja nyt saan sukeltaa 30 metriin asti. Kaloja ja koralleja oli jos jonkinlaista ja ihan uusiakin tuttavuuksia näkyi.
Ensimmäiseltä sukellukselta maihin pääsyn jälkeen syötiin aiemmin tilatut lounaat suoraan laatikoista. Lounasseurana mulla oli korealaiset OWD-kurssilaiset, heidän kouluttaja sekä mun dive buddy. Vissiinkin dive master, jota suuresti epäilen, kun on seurannut aika läheltä valmistuneita Dive Mastereita ja heiden tekniikoitaan ja taitojaan. Tosin aika paljon vähemmälläkin pääsisi läpi, kuin mitä heiltä on vaadittu. Parempi näin.
Lounaana kanaa ja riisiä, jonka lomassa leppoisaa juttelua. Meinas kouluttaja saada slaagin kun huomas mun juovan oranssia litkua omasta pullosta. Nopeasti kysymykseen tokaisin "electrolites" ja kouluttajan kasvoilla helpottunut ilme.
Toiselle sukellukselle ilman kameraa ja TIDII! Kilpikonna! Mun eka kilppari vedessä! No niitä on kuulema luvassa enemmänkin ja varmasti teen vielä uudelleen tuttavuutta. Toisella sukelluksella käytiin myös hylyn sisällä. Toinen sukellus oli toista hieman pidempi, syinä varmasti hieman matalempi syvyys sekä se, ettei mulla ollut kameraa mukana.
Koska en ollut tajunnut päivittää mun GoPro 3 uuteen versioon sisällöltään niin en saa näkyviin kuvia Padilla, joten kuva materiaalia saatte itse sukelluksesta odottaa vielä. (Varmaan Suomeen asti...)
Paluumatkalla oli aika nukkuvaa porukkaa bussissa, mutta toinen korealainen halusi vielä selfien paluumatkalla. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Huomenna jo seuraavassa paikassa sukeltamaan!
T. Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti