Viimeinen auringonlasku katsottu Phuketissa tältä erää ja huomenna totta tosiaan on kotiin paluun aika. Haikealtahan se tuntuu ja tässä on päivän mittaan tulleita ajatuksia koottu postaukseen. Punainen lankakin ehkä kulkee jossain...
Lauri Tähkä lauloi Elastisen kanssa vuosia sitten 'matka jonka kuljet on tärkeämpi kuin päämäärä'. Matka on elämän mittainen, jossa on pieniä päämääriä. Mun seuraavia päämääriä ovat Thaimaasta lähteminen ja Suomeen palaaminen, opintojen päättäminen sekä töiden aloittaminen. Kuulostavatpa ne isoille ja jopa vakaville. Päämäärän tai päämäärien välillä kuljettava matka on se juttu. Matkan varrelle tulee töyssyjä, jotka hidastavat ja välillä ajetaan moottoritien ohituskaistaa. Nyt tätä matkaa tarkasteltuna, tuntuu se menneen ohituskaistalla, niin nopeasti se on mennyt.
Jokainen päättää oman matkansa ja sen suunnan. Mulle oikea suunta tähän hetkeen oli tulla talveksi Thaimaahan, tehdä työharjoittelu ja ottaa vähän lomaa. Yhtään hetkeä en vaihtaisi pois, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin. Jälkeenpäin voi vain ajatella, että olisi voinut toimia tuolloin toisin ja nyt olen ottanut oppia siitä. Elämä on oppimista.
Täällä kuljettu matka on ollut opettavainen monellakin tapaa, olen oppinut uusia asioita. Jos niitä alkaisin tässä listaamaan, en ehtisi aamulla lennolle. Päällimmäisinä mieleen tulevat tutustuminen uusiin ihmisiin ja kulttuureihin sekä sukeltaminen. Välillä Olen ollut myös mukavuusalueen rajoilla, ehkä jopa ulkopuolellakin, silloin sitä vasta oppii uusia asioita. Itsestäni olen löytänyt uusia puolia ja kiinnittänyt huomiota tiedostamiini heikkouksiin. Joten matkan aikana on tosiaan kasvettu.
Se, mitä tulee ikävä on yhteinen aika uusien ystävien ja kavereiden kanssa täällä, illat saunalla, veneellä tai surffilla. Ollaan koettu monenlaisia hauskoja ja vähemmän hauskoja hetkiä. Ne kuuluvat elämään ja ovat kokemuksia, joita me muistellaan. Ja niitä hetkiä tulee taas sekä uusien, että vanhojen kavereiden kanssa. Kokemuksia ja muistoja on tullut kerättyä, vielä kun muistaisi kaikki! :)
Olen oppinut paljon itsestäni ja tavoistani. Suomessa tulee liian herkästi tukeuduttua läheisiin ja kysyttyä heidän mielipiteitä. Täällä olen varmasti oppinut lisää omaa elämää koskevista päätöksistä ja niiden tekemisestä. Ja älkää pelätkö en ole ottanut tatuointeja! Jos sukelluksella kaverit katoaa etsiskelet minuutin ja sen jälkeen nouset turvallisesti pintaan. Samaa voi pitää mielessä myös kuivalla maalla. Ei pidä miettiä asioita liian pitkään, liiallisella miettimisellä tuhlaa arvokasta aikaa. Joskus pienen aikalisän ottaminen voi olla hyväkin ratkaisu.
Aikaa omille ajatuksille ja jutuille on saanut, kun sitä on tarvinnut ja sitten ottanut. Tätä reissua voi pitää myös oman ajan ottamisena. Lähtenyt salille, hierontaan tai ajamaan jollekin kivalle rannalle, saanut olla ja miettiä omaa elämää ja pyöritellä ajatuksia. Täällä ollut hyvää aikaa käydä läpi omia ajatuksia ja miettiä omaa tulevaisuuttaan, mitä siltä haluaa ja mitkä ovat mulle fiksuja suuntia.
Palaanko Thaimaahan? Siihen on nyt liian aikaista sanoa mitään. Pitää lähteä, että voi tulla takaisin. Onhan mulla monta hyvää syytä tulla takaisin. Mutta miten palaan takaisin on ihan oma juttunsa. Kyllä tänne lomalle ainakin tulen!
Urheilussa puhutaan paljon henkisestä valmistautumisesta ja se on tämän urheilusuorituksen osalta alkanut, kun palasin Phuketiin. Tämän ajan olen saanut "rauhassa" tehdä mulle mieleisiä juttuja ja kelailla tätä reissua ja tulevaa. Olla lomalla!
Sinin rinkka on jo pakattu ja alkaa kaikki olemaan valmista. Passi jätetty lentolaukkuun, nesteet pakattu rinkkaan muovipussien sisään ja tänne jätettävät kamat viety toimistolle, josta ne viedään eteenpäin lahjoitukseen. Nyt vaan odottelua, että huomenna aamulla taksi noutaa mut kohti lentokenttää ja kotimatka voi alkaa.
Odotan innolla Suomeen paluuta, eniten odotan rakasta perhettä, joka on vastassa. Ne rakkaat henkilöt, joita en ole nähnyt neljään ja puoleen kuukauteen muuten kuin Skypen välityksellä. Jos 27.10. Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaali 2 lähtöaulassa oli lähdön kyyneleetm niin huomenna ilon kyyneleet vierii silmiin Helsinki-Vantaan lentoaseman tuloaulassa. Maltan tuskin odottaa sitä hetkeä. Johan nyt meni tunteelliseksi...
Kohta nähdään!
T. Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti