Helpottavaa, ahdistavaa, turvallista, rauhallista, epätodellista, kylmää ja keväistä. Suomi. So good to be back.
Viikossa ehtinyt tapahtumaan paljon; olla töissä, sopia palavereita opintoihin ja kesän töihin liittyen, sekä nähdä kavereita hengailun ja treenaamisen merkeissä. Kuitenkin huikein hetki oli lauantaina vietetty päivä isän kanssa Messilässä. Tätä mä olin koko talven odottanut. Joku ajattelee, että tolla ei todellakaan ole kaikki muumit laaksossa...
Iloinen telemark-suksija Messilässä
Kuinka viimeiset päivät menivät Phuketissa?
Kamojen pakkaaminen Phuketissa oli helppoa, kaikki vaan rinkkaan ja laukkuun. Hyvinhän ne sinne mahtui ja vielä ihan rajoissakin. Ja taas kerran, kukaan ei kysellytkään edes lentolaukun painoa, joten sinne olisin voinut pakata vaikka ja kuinka paljon enemmän.
Sunnuntaina pakkailin kamoja pikku hiljaa ja sanoin päivällä jo Susannalle heipat. Illalla mentiin istumaan iltaa Chalongin sataman tuntumassa sijaitsevaan ravintolaan, Kan Eang @ Pieriin. Merenrantaravintolana tietenkin löytyi merenelävää jokaiseen makuun ja saa sieltä myös kanaakin. Itse turvauduin herkullisiin Tiger Prawnseihin, jotka olivat todella herkullisia. Oli mukava viimeinen ilta istua porukalla.
Viimeinen illallinen
Koska heti perään ei pystynyt syömään jälkkäriä, lähdin kämpille viimeistelemään pakkaamiset ja niiden valmituttua suuntasin vielä Rotille eli banaani pannukakulle mun vakiopaikkaan Chalongissa. Paikka sijaitsee Jula Placea vastapäätä rannan puolella tietä. Hinta-laatusuhde todellakin kohdallaan, "pannari" kananmunalla ja banaanilla 40 bahtia. Tää on juurikin se sama paikka, josta otin myös ensimmäisen Rotin, kun saavuin Phuketiin. Joten ympyrä sulkeutui siltäkin osin.
Banaanipannari eli roti
Majoituspaikan tätskä oli soittanut mulle aamuksi taksin valmiiksi klo 4:00. Lento lähtisi 6:55 ja olen tämän reissun aikana oppinut, että niillä suunnilla kannattaa olla hyvissä ajoin paikalla, joten otin tämän hieman varman päälle. Taksimatka meni nopeasti, liikennettä aamuyöllä ei juurikaan ollut ja kuski sai rauhassa ajella. Pienen odottelun jälkeen kentällä pääsin check in tiskille ja rinkasta eroon. Seuraavan kerran sitten Helsingissä selkään.
Loppupeleissä aikaakaan ei ihan hirveesti jäänyt käkäilyyn ja pian sitä kuuluteltiinkin, että Finnairin lentoa Helsinkiin aloitetaan boardaamaan. Koneeseen siirtyminen menikin todella sujuvasti ja pääsimme lähtemään aikataulun mukaan. Pian nousun jälkeen kapteeni vielä kuuluttikin, että lentomatka taittuisi hieman nopeammin kuin aikataulussa, joka mun korvaan kuulosti todella hyvälle. Ensimmäisen kolmen tunnin ajan istuin thaimaalaisen naisen ja hänen kahden lapsen kanssa. Hänen miehensä istui muutamaa riviä edempänä. Helpottaakseni heidän lentoaan vaihdoin miehen kanssa paikkaa viimeiselle seitsemälle tunnille. Lennon aikana tarjoiltiin kaksi ateriaa ja vähän välipalaa. Pieniä pätkiä pystyin nukkumaan, mutta aiempien lentojen tyyppisiä unia en saanut nukuttua. Ehkä osaltaan siihen vaikutti se, että nyt oli kyseessä päivälento ja kotiinpaluu. Loppujen lopuksi lento meni jopa yllättävän nopeasti ja "pian" kuulutettiinkin, että laskeudumme 15 minuutin päästä.
Matka laukun odottaminen ei ole ikinä tuntunut niin pitkälle. Pääsin ensimmäisten joukossa bussista sisälle ja passin tarkastuksen läpi. Linjaston tv-taulussa luki 8 minuuttia. Oli kyllä pitkät kahdeksan minuuttia. Ja sen jälkeiset hetket, joita odotin, että rinkka tulisi hihnalle. Ja sieltä se viimeinkin tuli. Vielä ennen ovista kulkemista tuloaulan puolelle nappasin rinkan pois selästä ja tsekkasin, että kaikki on kunnossa. Kaikki kunnossa ja ulos tuloaulan puolelle. Tuttuja kasvoja hakee ja siellä ne olivat. Ensimmäisenä ryntäsin halaamaan heitä kaikkia. Ryhmähali teletappien tapaan :D
Liikenne kotimatkalla oli ihanan rauhallista ja vähäistä. Tuntui jopa oudon rauhalliselle, ei miljoonaa mopoa, autoa, tuktukia. Ihana oli kävellä autolta kotiovelle ja päästä sisälle. Kotiin paluun parhaita hetkiä, äidin tekemä ruoka, lämmin sauna sekä oma sänky.
Aamulla heräsin jo seiskan aikoihin ilman kelloa kasin aikoihin jo lähdettiinkin äidin kanssa kävelylenkille, kuinka olikin kaunis aurinkoinen kevät aamu. Aamukävelyn jälkeen puuro vadelmilla ja raejuustolla maistuikin herkulliselle. Osaa taas arvostaa puuroa ihan toisella tavalla. Päivä pyöri omalla painollaan ja jossain vaiheessa vanha pelikaveri kyseli miten oon maisemissa ja illalla löysin itseni jo lenkiltä. Ja yllättävän hyvälle lenkin juokseminen tuntuikin.
Ensimmäiset pari päivää on mennyt totuttelussa oikean puoleiseen liikenteeseen, vessapaperin laittaminen pönttöön, kraanaveden juominen ja ruoan itse laittaminen. Tiistaina myös ajelin autolla ja en ainakaan vielä ole ajanut väärään suuntaan! Miltä ne eurot näyttääkään ja kuinka iso shokki tulee kauppalaskun kanssa. Missä mun etukortit ees on?! :D
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta blogin puolelle on tulossa vielä juttuja matkan varrelta, joten jääkää kuulolle. Ja varmasti jatkan reissaamista tulevaisuudessa, joten Sinin rinkassa jatkaa kulkemista. Mutta minne ja milloin?
Seuraavaa reissua odotellessa...
T. Sini
Viikossa ehtinyt tapahtumaan paljon; olla töissä, sopia palavereita opintoihin ja kesän töihin liittyen, sekä nähdä kavereita hengailun ja treenaamisen merkeissä. Kuitenkin huikein hetki oli lauantaina vietetty päivä isän kanssa Messilässä. Tätä mä olin koko talven odottanut. Joku ajattelee, että tolla ei todellakaan ole kaikki muumit laaksossa...
Kuinka viimeiset päivät menivät Phuketissa?
Kamojen pakkaaminen Phuketissa oli helppoa, kaikki vaan rinkkaan ja laukkuun. Hyvinhän ne sinne mahtui ja vielä ihan rajoissakin. Ja taas kerran, kukaan ei kysellytkään edes lentolaukun painoa, joten sinne olisin voinut pakata vaikka ja kuinka paljon enemmän.
Sunnuntaina pakkailin kamoja pikku hiljaa ja sanoin päivällä jo Susannalle heipat. Illalla mentiin istumaan iltaa Chalongin sataman tuntumassa sijaitsevaan ravintolaan, Kan Eang @ Pieriin. Merenrantaravintolana tietenkin löytyi merenelävää jokaiseen makuun ja saa sieltä myös kanaakin. Itse turvauduin herkullisiin Tiger Prawnseihin, jotka olivat todella herkullisia. Oli mukava viimeinen ilta istua porukalla.
Koska heti perään ei pystynyt syömään jälkkäriä, lähdin kämpille viimeistelemään pakkaamiset ja niiden valmituttua suuntasin vielä Rotille eli banaani pannukakulle mun vakiopaikkaan Chalongissa. Paikka sijaitsee Jula Placea vastapäätä rannan puolella tietä. Hinta-laatusuhde todellakin kohdallaan, "pannari" kananmunalla ja banaanilla 40 bahtia. Tää on juurikin se sama paikka, josta otin myös ensimmäisen Rotin, kun saavuin Phuketiin. Joten ympyrä sulkeutui siltäkin osin.
Majoituspaikan tätskä oli soittanut mulle aamuksi taksin valmiiksi klo 4:00. Lento lähtisi 6:55 ja olen tämän reissun aikana oppinut, että niillä suunnilla kannattaa olla hyvissä ajoin paikalla, joten otin tämän hieman varman päälle. Taksimatka meni nopeasti, liikennettä aamuyöllä ei juurikaan ollut ja kuski sai rauhassa ajella. Pienen odottelun jälkeen kentällä pääsin check in tiskille ja rinkasta eroon. Seuraavan kerran sitten Helsingissä selkään.
Loppupeleissä aikaakaan ei ihan hirveesti jäänyt käkäilyyn ja pian sitä kuuluteltiinkin, että Finnairin lentoa Helsinkiin aloitetaan boardaamaan. Koneeseen siirtyminen menikin todella sujuvasti ja pääsimme lähtemään aikataulun mukaan. Pian nousun jälkeen kapteeni vielä kuuluttikin, että lentomatka taittuisi hieman nopeammin kuin aikataulussa, joka mun korvaan kuulosti todella hyvälle. Ensimmäisen kolmen tunnin ajan istuin thaimaalaisen naisen ja hänen kahden lapsen kanssa. Hänen miehensä istui muutamaa riviä edempänä. Helpottaakseni heidän lentoaan vaihdoin miehen kanssa paikkaa viimeiselle seitsemälle tunnille. Lennon aikana tarjoiltiin kaksi ateriaa ja vähän välipalaa. Pieniä pätkiä pystyin nukkumaan, mutta aiempien lentojen tyyppisiä unia en saanut nukuttua. Ehkä osaltaan siihen vaikutti se, että nyt oli kyseessä päivälento ja kotiinpaluu. Loppujen lopuksi lento meni jopa yllättävän nopeasti ja "pian" kuulutettiinkin, että laskeudumme 15 minuutin päästä.
Matka laukun odottaminen ei ole ikinä tuntunut niin pitkälle. Pääsin ensimmäisten joukossa bussista sisälle ja passin tarkastuksen läpi. Linjaston tv-taulussa luki 8 minuuttia. Oli kyllä pitkät kahdeksan minuuttia. Ja sen jälkeiset hetket, joita odotin, että rinkka tulisi hihnalle. Ja sieltä se viimeinkin tuli. Vielä ennen ovista kulkemista tuloaulan puolelle nappasin rinkan pois selästä ja tsekkasin, että kaikki on kunnossa. Kaikki kunnossa ja ulos tuloaulan puolelle. Tuttuja kasvoja hakee ja siellä ne olivat. Ensimmäisenä ryntäsin halaamaan heitä kaikkia. Ryhmähali teletappien tapaan :D
Liikenne kotimatkalla oli ihanan rauhallista ja vähäistä. Tuntui jopa oudon rauhalliselle, ei miljoonaa mopoa, autoa, tuktukia. Ihana oli kävellä autolta kotiovelle ja päästä sisälle. Kotiin paluun parhaita hetkiä, äidin tekemä ruoka, lämmin sauna sekä oma sänky.
Aamulla heräsin jo seiskan aikoihin ilman kelloa kasin aikoihin jo lähdettiinkin äidin kanssa kävelylenkille, kuinka olikin kaunis aurinkoinen kevät aamu. Aamukävelyn jälkeen puuro vadelmilla ja raejuustolla maistuikin herkulliselle. Osaa taas arvostaa puuroa ihan toisella tavalla. Päivä pyöri omalla painollaan ja jossain vaiheessa vanha pelikaveri kyseli miten oon maisemissa ja illalla löysin itseni jo lenkiltä. Ja yllättävän hyvälle lenkin juokseminen tuntuikin.
Ensimmäiset pari päivää on mennyt totuttelussa oikean puoleiseen liikenteeseen, vessapaperin laittaminen pönttöön, kraanaveden juominen ja ruoan itse laittaminen. Tiistaina myös ajelin autolla ja en ainakaan vielä ole ajanut väärään suuntaan! Miltä ne eurot näyttääkään ja kuinka iso shokki tulee kauppalaskun kanssa. Missä mun etukortit ees on?! :D
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta blogin puolelle on tulossa vielä juttuja matkan varrelta, joten jääkää kuulolle. Ja varmasti jatkan reissaamista tulevaisuudessa, joten Sinin rinkassa jatkaa kulkemista. Mutta minne ja milloin?
T. Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti